Kirjoitettu tammikuussa 1998, julkaistavaksi Avoin Linja -shakkilehdessä 5/1997. FIDE:n maailmanmestarin haastaja ratkaistiin Groningenissa Hollannissa joulukuun kestäneessä armottomassa pudotuspelissä. Voittajaksi selviytynyt Visvanathan Anand joutui heti tammikuun alussa - vain pari päivää cupin päättymisen jälkeen - kolmannen kerran vapaalipun maailmanmestaruuteen saaneen Anatoli Karpovin uhriksi Lausennessa Sveitsissä pelatussa varsinaisessa MM-ottelussa. FIDE:n johtajan mielestä turnaus oli sensaatiomainen tapaus shakkihistoriassa, mutta huippupelaajien "just another tournament for money" -asenne lienee osuvampi mielipide. Yleisesti ottaen kisalla ei katsottu olevan mitään tekemistä maailman parhaan shakinpelaajan määrittelyn kanssa - eli se turnauksen loistosta ja ylevyydestä. Cup 100 maailman huippupelaajaa ratkaisi maailmanmestaruuden armottomalla pudotuspelillä - ensimmäistä kertaa kaksinottelujen ja maailman korkealaatuisimman shakin värittämässä historiassa, sillä FIDE:n itsevaltias Kirsan Iljumzhinov otti omavaltaisesti uuden yleisöystävällisen tyylin käyttöön myös shakin korkeimman tittelin ratkaisemisessa. Ensimmäinen uudentyylinen kilpailu oli tietty yritys yhdistää MM-tittelin hajanaisuus, sillä Kasparoville ja Karpoville, hallitseville maailmanmestareille, tarjottiin vapaalippua välieriin. Uuden cup-maailmanmestaruuden arvosta huippupelaajat ovat montaa mieltä. Maailman paras shakinpelaaja, Garri Kasparov, ei luonnollisestikaan halunnut antaa MM-titteliään arpajaisturnauksessa ratkaistavaksi, ja kieltäytyi osallistumasta koko kilpailuun. Elolistan kakkonen, Vladimir Kramnik, kieltäytyi myös kilpailusta, koska hänestä säännöt, jotka suosivat liikaa MM-finaaliin suoraan päässyttä Anatoli Karpovia, olivat epäoikeudenmukaiset. Näiden kahden kieltäydyttyä koko kilpailun arvolta putosi pohja pois. Myös esimerkiksi lopulta finaaliin henkihieverissä selviytynyt Visvanathan Anand arvosteli systeemiä, jossa levännyt Karpov ja kuukauden turnausstressin uuvuttama haastaja ratkaisevat MM-finaalin vain kuudella pelillä vain pari päivää joulukuun karsinnan loputtua: "Jos Karpov voittaa finaalin, hän ei ole mikään maailmanmestari, jos joku haastaja sen sijaan voittaa, hänellä on täysi oikeus kutsua itseään mestariksi". Money Pelaajilla oli tasan yksi motivaatio osallistua Kirsan-arpajaisiin: raha. Ensimmäisen kierroksen putoaja sai 6000 dollaria vaivanpalkaksi, ja summa kaksinkertaistui aina, kun onnistui pääsemään seuraavalle kierrokselle. MM-finaalissa palkinnot olivat voittajalle 1 370 000 dollaria, ja häviäjälle 768 000 dollaria, ja koko turnauksen palkintosummaksi muodostui siten 5 miljoonaa dollaria. Vaikuttavaa sinänsä, sillä ensimmäistä kertaa shakin historiassa lähestyttiin muita rahakkaita urheilulajeja. Toisaalta hirmuisten rahasummien ratkominen pikapelin loppuhuiskinnoilla ei ehkä vastaa entistä shakin herrasmiesurheiluimagoa, mutta yleisö ja sponsorit määräävät nykymaailmassa! Players KKK:n poissaollessa - Karpovin tosin lekotellessa paratiisirannalla siemailemassa seuraamassa muiden maratonjuoksua - suosikkeja löytyi monia. Visvanathan Anand pystyi maailman todellisesta shakkieliitistä pitämään pintansa ja selviytymään coolisti finaaliin, sen sijaan Veselin Topalov karahti jo aikaisessa vaiheessa kotiyleisön edessä hurmioituneelle Jeroen Piketille. Vasily Ivanchukin hermot eivät odotetusti kestäneet painetta lainkaan, tuloksena putoaminen karmealla tavalla. Viime aikojen kuumista nimistä Peter Svidlerin kohtaloksi koitui arpa, joka heitti vastaan Michael Adamsin jo aikaisessa vaiheessa. Heat Cup-tyylisessä kisassa paineet nousevat, mitä pitemmälle kilpailu etenee. Shakille ja pelien shakillisella tasolle tämä stressi näytti olevan tuhoisaa, sillä tiukka aikataulu ilman vapaapäiviä estää korkealaatuisen valmistelun, ja kun ratkaisut tehdään laudan ääressä, on mikä tahansa mahdollista. Sinänsä mielenkiintoista on se, että pelaajat joutuvat yrittämään voittoa esimerkiksi loppupeleissä, jotka normaaleissa turnausoloissa sovittaisiin tasapeleiksi, mutta toisaalta edes cup-systeemi ei poistanut lyhyitä tasapelejä, joita pelattiin käsittämättömän paljon. Ehkä pelaajat hankkivat niillä vapaa-aikaa, tai ehkä he luottivat enemmän omaan pikapelitaitoonsa, mutta periaatteessa valkeiden nappuloiden etua ei pitäisi tuhlata lyhyeen tasapeliin. Sinänsä yllättävää on se, että Cup-turnausmuoto kadottaa kamppailullisuuden peleistä! Final MM-finaali osoittautui pettymykseksi erityisesti loppuratkaisun osalta, sillä varsinaisten pelien päätyttyä tasan 3-3 Anand tuhosi mahdollisuutensa ensimmäisessä aktiivishakkipelissä karmelalla tavalla. Hän nimittäin syötti kasan sotilaita ja antoi Karpoville ratkaisevan vastapelin asemassa, jossa hänellä aluksi oli selvä etu ja yli 10 minuuttia enemmän aikaa. Kaiken huipuksi Anand vielä jatkoi voitonpelaamista niin kauan, että hävisi pelin. Toisessa pelissä ei enää kamppailtu. MM-finaalin varsinaisissa peleissä suurimmasta shakillisesta hienoudesta - ainakin ottelupsykologian tasolla - vastasi Karpov, joka räväytti Kasparov-tyylisen avausuutuuden heti ensimmäisessä pelissä. Muuten peleistä näki selvästi, että valmistelut eivät vetäneet vertoja aikaisempien MM-ottelujen tasolle, eli lyhyt valmisteluaika vaikutti huomattavasti. Esimerkkinä MM-ottelun "kuuluisa" ensimmäinen peli, ja jonkinlainen shakillinen totuus siitä!. Anatoli Karpov - Visvanathan Anand, Lausanne (MM-ottelu, 1. peli) 1998 Women Groningenissa naiset pelasivat ehdokasturnauksen samanaikaisesti miesten uuden cyp-systeemin kanssa, mutta turnausmuotojen ero kertonee jotain Iljumzhinovin todellisista shakillisista mielipiteistä - naisten shakille hän ei aio uhrata suuria rahasummia. Toisaalta naisten kisan arvoa hiukan laski tietysti se, että Judit Polgar pelasi cup-kilpailussa. Naisten ehdokasturnauksen voitti ylivoimaisesti Alisa Galliamova - ilman päätettä Ivanchuk, sillä huiput eivät enää tiettävästi ole yhdessä. Hän ja turnauksessa toiseksi sijoittunut ja Xie Jun pelaavat ottelun siitä, kumpi saa oikeuden haastaa maailmanmestari Zsuzsa Polgarin MM-otteluun. Galliamovan suoritus turnauksessa oli todella kova, sillä hän teki myös miesten SM-tuloksen, ja vieläpä monta kierrosta ennen loppua. Tämän teki mahdolliseksi se, että kisassa oli mukana kolme miesten suurmestarin tittelin saavuttanutta naispelaajaa (Maja Chiburdanidze, Pia Cramling ja Xie). Future Lisäys 1.6.1998, lähteenä FIDE:n WWW-sivut <http://www.fide.com> FIDE:n 18.5.1998 päivätyn lehdistötiedotteen mukaan MM-cup jatkuu joulukuussa 1998 Las Vegasissa USA:ssa saman mallin mukaisesti. Ainoa ero aikaisempaan on se, että myös hallitseva maailmanmestari Anatoli karpov joutuu aloittamaan cupin jo toiselta kierrokselta - enää ei siis kenellekään tarjota vapaalippuja maailmanmestaruuteen. Jatkossa aikaisemmin kaksi- tai kolmivuotisesta MM-karsintakierroksesta on tarkoitus tehdä vuosittain pelattava MM-turnaus. Joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia tulevaan cup-kisaan liittyy: Edelliseltä kierrokselta pois jääneet Garri Kasparov ja Vladimir Kramnik saanevat uuden kutsun tulevaan MM-turnaukseen. Myös tulevan kisan rahoituksen kerrotaan olevan kunnossa, tosin summa olisi "vain" 3 miljoonaa dollaria eli puolet edellistä vähemmän. Mielenkiintoista on myös seurata, mitä tapahtuu naisten MM-tittelille. FIDE:n kilpailukalenterin mukaan naisten ehdokasottelu (Alisa Galliamova - Xie Jun) pelataan elokuussa 1998 Pekingissä, ja MM-ottelu (edellisen voittaja - Zsuzsa Polgar) nopeaan tahtiin marraskuussa 1998, ilmeisesti myöskin Kiinassa. Tämän jälkeen myös naisten MM-systeemi on tarkoitus muuttaa miesten Cup-turnausta vastaavaksi. Jussi Tella, Jussi.Tella@hut.fi, 01.06.1998