Arvioidut kirjat: Mastering the Nimzo-Indian with the read and play method, Tony Kosten, Batsford,1998 Learn from the Grandmasters, 2. edition, Raymond Keene, Batsford, 1998 Erilainen "avauskirja" "Mastering the Nimzo-Indian with the read and play method" on pitkä ja ehkä hieman harhaanjohtava nimi SM Tony Kostenin kirjalle, joka toivottavasti aloittaa aivan uuden aikakauden avauskirjojen historiassa. Vaikka kirjan läpikäyminen onnistuu mainiosti ilman lautaa, kuvaavampi mutta tuskin yhtä myyvä nimi kirjalle olisi "Nimzo-Indian pawn chain strategy". Koko kirja käsittelee oikeastaan tyypillisiä Nimzo-Intialaisesta avauksesta syntyviä keskipeliasemia tyypitellen näitä sotilasmuodostelmien perusteella. Lähtökohta on asematyyppikeskeinen muunnelmakeskeisen sijaan. Tilasin kirjan näkemättä sitä pelkästään nimen ja tekijän perusteella. Kosten ei ole mikään tunnettu shakkikirjailija. Nykyisin hän toimii Ranskan maajoukkueen valmentajana. Olen kuitenkin pelannut parikin kertaa samassa turnauksessa ja roikkunut samoissa porukoissa kuin hän. Ajattelin että tämä strategisesti vahva pelaaja on sopiva tyyppi tekemään hyvän shakkikirjan. Enkä erehtynyt. Tyypillisesti avauskirjat kirjoitetaan aika samoilla kaavoilla. Otin kokeeksi satunnaisesti hyllystäni kolme perinteisempää avauskirjaa tarkasteltavaksi. Nämä olivat: Geller: The Complete Queen's Indian, Nunn & Burgess: The New Classical Kings Indian ja Taimanov: Winning With The Sicilian. Gellerin ja englantilaisten kirjat osoittautuivat hyvin samanlaisiksi. Käydään systemaattisesti kommentoiden avauksen kaikki merkittävät muunnelmat läpi. Englantilaisten kirjan alusta löytyy melko suppea "strategic introduction", Gelleristä ei sitäkään. Molemmista löytyy vain nimeksi loppuun saakka esitettyjä pelejä. Taimanovin kirja käsittelee avausta enemmänkin pelattujen pelien (lähinnä hänen omiensa) valossa ja tämän olenkin jaksanut kahlata osittain läpi. Ilmeisesti koko Batsfordin "Winning with" -sarjassa on sama asenne ja useimmat sarjan kirjat ovat melko suositeltavia. Niiden arvo säilyy paremmin kuin muunnelmaviidakkojen. Koskaan aikaisemmin ei käteeni kuitenkaan ole osunut avauskirjaa, joka lähtisi samalla asenteella kuin Kostenin kirja. Joose Norri tosin muistelee, että Bellin olisi joskus kirjoittanut saman tyyppisen kuningasintialaisesta avauksesta. Kosten tuntuu ajattelevan, että tärkeämpää on osata käsitellä avauksesta syntyviä tavallisimpia keskipeliasematyyppejä kuin tuntea tarkkoja avaussiirtoja ja on tässä varmasti oikeassa. Sitä paitsi nykyään kilpapelaajat tuntevat avaussysteemejä niin hyvin, että pelit ratkeavat harvoin varsinaisessa avausvaiheessa. Nimzostakin on olemassa niin paljon muunnelmahakuteoksia (Encyklopediat ym.), että Kostenin kirja täydentää näitä sopivasti ja täyttää tyhjää aukkoa. Strategisesti vaikea Nimzo-Intialainen on otollinen avaus tällaiselle kirjalle. Johonkin hyvin konkreettiseen avaukseen (Grynfeld, lohikäärme, gambiitit) tällainen asenne ei sovi aivan yhtä hyvin. Täytyy silti toivoa, että keskipelilähtöisellä tai jopa loppupelilähtöisellä asenteella kirjoitetut avauskirjat yleistyvät. Sheresevsky onkin kirjoittanut loppupelikirjoja avauksittain tyypiteltynä. Kirjan suurimpana puutteena on pyrkimys yksinkertaistamiseen. Heikompien pelaajien mielestä tämä saattaa olla pelkästään vahvuus. Joissakin asematyypeissä Kosten saattaa antaa vain pari ideaa ja pyrkii keskittymään oleelliseen. Joku voi kuitenkin kokea, että kirjan sivumäärä (140) ei vastaa kirjan hintaa. Yhden sivun arvo on noin markan verran. Laatu korvaa kuitenkin tämän puutteen. Kirja on tällaisenaankin varmasti vaatinut tekijältään runsaasti työtä. Sivumäärärajoite saattaa kuitenkin olla peräisin kustantajalta. Uusi "Opi Suurmestareilta" Raymond Keenen kokoama "Learn From The Grandmasters" oli suuri suosikki silloin kun minä olin vielä kehityskelpoinen pelaaja. Sotshin turnauksen yhteydessä (1984) minulta udeltiin mielestäni parasta shakkikirjaa. Mainitsin tämän Polugajevskin kirjan lisäksi. Kirjassa valitut suurmestarit kommentoivat perusteellisesti kaksi peliä. Toinen on jokin heihin suuren vaikutuksen tehnyt peli ja toinen merkittävä peli heidän omalta uraltaan. Keenelle itselleen on jäänyt kokoamisen tehtävä. Keenen idea on yksinkertaisen nerokas ja on varmasti tuonut hänelle runsaasti tuloja helpolla tavalla. Toinen versio alkuperäisestä vuonna 1975 ilmestyneestä kirjasta on ilmestynyt tänä vuonna. Ensimmäisen version omistaville tämä lienee pieni pettymys. Suuri osa kirjasta on edelleen samaa, samat kommentaattorit, samat pelit ja samat kommentit. Keene ja Batsford aikovat edelleen ansaita helpolla tavalla. Samoja kommentaattoreita molemmissa versioissa ovat: Tal, Korchnoi, Larsen, Andersson, Timman, Gufeld, Hartston, Keene ja Day. Uusia ovat: Dvoretsky, Hodgson, Speelman, McShane ja Seirawan. Sen sijaan Szapo, Browne, Kurajica, Kavalek ja Stean on jätetty pois. Vaikka kirjan idea on mainio, turhan moni kommentaattori on valinnnut shakkikirjallisuudessa jo lukuisia kertoja esiintyneen klassikon, joita ainakaan minä en ole enää kiinnostunut läpikäymään. Esimerkiksi Larsen on valinnut Nimzowitchin tunnetuimman pelin (Johner-AN), Speelman Petrosianin tunnetuimman jauhatuksen Botvinnikista ja McShane Karpovin lohikäärmevoiton Korchnoista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kaikki muut Talia ja Gufeldia lukuunottamatta ovat valinneet shakkihistorian vaikuttavimmaksi peliksi jonkun muun kuin oman pelinsä. Tal on valinnut häviöpelinsä Netzmedinovia vastaan, mutta Gufeld voittopelinsä! Yksi peli kirjassa nousee kuitenkin ylitse muiden. Lawrence Dayn valitsemaa peliä Benkö-Suttles pidän näkemistäni julkaistuista shakkipeleistä kaikkein fanaattisimpana. Luulen että Day pääsi kirjan uuteen versioon lähinnä sen ansiosta. Jotkut saattavat muistaa pelin klassisesta kommentista: "Sproink, sateenvarjo aukeaa". Peliin sisältyy sekä hyvin omaperäistä ja vaikuttavaa strategiaa mustan puolelta että melkoisia molemminpuoleisia taktisia karkeloita. Musta kuitenkin häviää tehtyään pelin ainoan virheen. Monien klassikkojen vikana on, että hävinnyt osapuoli pelaa surkeasti. Tässä pelissä ei todellakaan sitä vikaa ole. "Learn From the Grandmasters" on suositeltava hankinta niille joilla ei ole kirjan ensimmäistä versiota. Kirja on kuolematon ja ehdoton klassikko.