Pääsiäisturnaus Tampereella ei ole yleensä ollut virolaisten parhaita metsästysmaita Suomessa, mutta tällä kertaa kaikki oli toisin. Aleksander Veingold ja Kalle Kiik näyttivät kerrankin, että lahden eteläpuolellakin osataan pelata shakkia. Turnaus oli pidennetty yhdeksänkierroksiseksi, jotta saataisiin mahdollisuus KvM-tuloksiin. Tämä aiheutti pientä taiteilua järjestelyissä, kun pelipaikkana hyvin palvellut Sampolan koulu vapautui vasta kolmannelle kierrokselle. Kaksi ensimmäistä pelattiin hotelli Cumuluksessa, jonka kabinetit olivat hieman turhan pieniä eikä kahvittelumahdollisuus toiminut kovin sujuvasti - mutta mitä pienistä. Suomessa ei totisesti ole liikaa elopeli- tai tulosmahdollisuuksia ja tamperelaisten pyyteetön työ on kiitoksen arvoinen. Valitettavasti ulkomaisia pelaajia tuli vain neljä, mutta silti Mikael Agopov onnistui tuloksenteossa. Toisaalta Olli Salmensuulta meni suoritustuloksen valossa tulossa ollut kiinnitys sivu suun, kun neljäs ulkomaalainen oli liian kaukana tullakseen viimeisen kierroksen vastustajaksi. En tiedä tarkkaan järjestäjien taloudellisia mahdollisuuksia, niistähän pitkälti Ollinkin KvM-tulos oli kiinni, sillä yksikin kutsuttu ulkomaalainen enemmän olisi ratkaissut ongelman lähes automaattisesti. Tunnettu belgialainen pelaaja Vetemaa on ainakin syytä pitää mielessä. Yli puolet kilpailusta meni nuorten suomalaisten komennossa. Agopov ja Salmensuu hallitsivat kärkipöytiä ja Mika Karttunen antoi sivustatukea rökitettyään mm. minut pahemman kerran. Veingold ja Sammalvuo pysyivät koko ajan vauhdissa hyvin mukana, mutta muuten "ennakkosuosikit" kompuroivat Kokkila ja minä nousimme. Voittajakaksikko oli tapahtumien valossa luonnollinen, sillä he olivat ainoat, jotka pysyttelivät erossa pahemmista häviönvaaroista. Viimeisellä kierroksella Agopov tosin hylkäsi Veingoldin remitarjouksen, mutta suostui myöhemmin vieläkin edullisessa asemassa tasapeliin, vaikka oli saanut tunnin aikaedun. Sammalvuolla oli kriittiset pelit Salmensuuta ja Kiikiä vastaan, jotka olisivat voineet päättyä miten päin tahansa, mutta molemmissa tasapeli vaikutti oikeudenmukaiselta tulokselta. Pelit pgn-muodossa Pelit java-ohjelmalla Pelit pgnshow-ohjelmalla J. Norri - T. Keskisarja 3. kierros 1 d4 d5 2 c4 Rc6 Tämä tuli minulle melkoisena yllätyksenä siitä huolimatta, että olin nähnyt Teemun pelaavan näin ennenkin. Viiden minuutin funtsinta palautti mieleeni yhden idean. 3 Rf3 Lg4 4 cxd5 Lxf3 5 dxc6 !? Lxc6 6 Rc3 e6 7 a3 Talvella olin kuullut ohimennen, kun Marko Manninen suositteli tätä siirtoa, joka on kenties uutuus, Jyrki Kytöniemelle siltä varalta, että tämän vastustaja pelaisi Tshigoriniä liigapelissä. Silloin näin ei tapahtunut, mutta minulle se riitti suositukseksi. Normaalijatkohan on 7 e4 Lb4. 7.-Dd7 ?! Parempia siirtoja ovat ainakin 7.-f5 ja 7.-Dh4. Silti en nytkään meinannut tajuta oikeaa pelitapaa - 11. siirto oli psykologisesti hankala huomata.8 e4 0-0-0 9 Le3 f5 10 f3 Rf6 11 Dc2 Lähetillä voi hyvin peräytyä g1:een. 11 Ld3 fxe4 12 fxe4 Lc5:ttä ei ole syytä sallia. 11.-fxe4 12 fxe4 Rg4 Tämä on sinänsä turhaa ronkkimista, mutta vastustajani sanoi pelin jälkeen asemaa jo hävityksi. Pieni liioittelu sallittakoon, sillä on vaikea nähdä, miten mustan kevyet upseerit voivat koskaan saada elintilaa valkean keskustan pitäessä jöötä. 13 Lg1 g6 13.-Le7 on ehkä tarkempi, koska valkea ei h4-shakin vuoksi pääse niin helposti eroon g4-ratsusta. 14 Le2 h5 15 0-0-0 Lg5+ 16 Kb1 b6 17 La6+ Lb7 18 De2 tuntuu kuitenkin mukavalta (ja ehkä on syytä jättää siirrot Le2 h5 välistä). 14 Le2 h5 Varmaan kannattaisi perääntyä suoraan, sillä h5+h3 vain heikentää g6:tta ja avaa lähetille h2-ruudun. Samasta syystä valkean olisi kenties kannattanut pelata suoraan 14 h3, nimittäin jos lähetti on paremmin c4:ssä. Tässä vaiheessa halusin vielä pitää mahdollisuuden tukea keskustaa Lf3:lla. 15 h3 Rf6 16 0-0-0 Lh6+ 17 Kb1 a6 Sotilaan jatkuva röntgensuissaolo on kiusallista, mutta olisiko Kb8 tai b6 parempi reaktio? 18 Lh2 Th7 Uhkasi jo 19 d5 exd5 20 exd5 Rxd5 21 Rxd5 Lxd5 22 Txd5. 19 Thf1 Lg5 Kovasti kummallisiin asemiin musta nappuloillaan joutuu. 19.-Tf7 20 Lc4 kutittaa myös kivasti. 20 Lc4 Nyt valkea pelaa väkisin d5, enkä oikein tiedä, mitä asialle pitäisi tehdä. 20.-De8 21 d5 exd5 21.- Ld7 22 Lxa6 bxa6 23 Lxc7 La4 ei tosin toimi, mutta yksinkertainen 22 d6 cxd6 23 Txd6 tai 22.-c6 23 e5 panee miettimään shakkipelin tarkoitusta. 22 exd5 Lb5 Nyt 22.-Ld7 23 Ld3 on kerrassaan kehno. 23 Lxb5 axb5 24 d6 c6 25 Rxb5 Kd7 Sotilas pitää blokata. 25.-De4 26 Dxe4 Rxe4 27 d7+ T8xd7 28 Tf8+ ja 29 Ra7X. 26 Tde1 Dg8 27 Rc7 Re8 28 Re6 Lh4 29 Rc5+ Kc8 30 Da4 1-0. J. Norri - O. Salmensuu 9. kierros Psykologinen tilanne ennen viimeistä kierrosta oli kenties minulle edullinen, koska Ollia varmaan harmitti karannut KvM-tulos eikä minulla ollut mitään hävittävää. Typerä peluuni aiemmilla kierroksilla oli tosin nakertanut kuviteltua itseluottamusta. Kolmessa pelaamassani Tampereen eloturnauksessa olen joka kerralla ollut pakkovoiton edessä viimeisellä kierroksella, kahdesti olen onnistunut. 1 d4 Rf6 2 c4 c5 3 Rf3 Konstini Volgaa vastaan ovat olleet niin epäluotettavia, että hetken mielijohteesta valitsin tämän englantilaisen muunnelman, jota en lainkaan tunne. 3.-cxd4 4 Rxd4 e5 En luonnollisestikaan odottanut varovaisempaa 4.-e6:tta. 5 Rb5 d5 6 cxd5 Lc5 7 e3 0-0 8 R5c3 e4 9 Le2 Te8 Syntyneessä asemassa valkean on pidemmän päälle mahdotonta pitää d5-sotilasta, eikä mustallakaan ole mitään kiirettä sen kimppuun. Valkea pyrkii valtaamaan tilaa daamisivustalla toivoen saavansa paremman upseeripelin c- ja d-linjoilla sotilaan tippumisen jälkeenkin. Pelin aikana mielessäni oli Kortshnoi - Karpov, 21. peli Baguion MM-ottelussa 1978: 1 c4 Rf6 2 Rc3 e6 3 Rf3 d5 4 d4 Le7 5 Lf4 0-0 6 e3 c5 7 dxc5 Lxc5 8 Dc2 Rc6 9 Td1 Da5 10 a3 Te8 11 Rd2 e5 12 Lg5 Rd4 13 Db1 Lf5 14 Ld3 e4 15 Lc2 Rxc2+ 16 Dxc2 Da6 17 Lxf6 Dxf6 18 Rb3 Ld6 19 Txd5 Te5 20 Rd4 Tc8 21 Txe5 Dxe5 22 Rxf5 Dxf5 23 0-0 Txc4 24 Td1 De5 25 g3 a6 26 Db3 b5 27 a4 ja valkea sai selvän edun. Mustan tilaedusta huolimatta e4-sotilas ja d-linjan ruudut voivat tässä asematyypissä olla heikkoja. Tietenkään mustalla ei ole vielä mitään syytä pessimismiin.10 a3 a6 En oikein ymmärrä tätä siirtoa yhdistettynä seuraavaan. 11 b4 Ld6 12 Lb2 b5 13 Rd2 Valkea luonnollisesti viivyttää linnoitusta mahdollisimman pitkään. 13.-Rbd7 14 Dc2 De7 14 .-Dc7 15 Tc1 Lxh2 16 Rcxe4 on huono, mutta odotin 14.-Rb6:tta. 15 Rcxe4 Rxe4 16 Rxe4 Lf5 17 Ld3 vaikuttaa turhan vaaralliselta, vaikka saattaakin kestää. Harkitsemani vaihtoehto oli 15 Td1 ajatuksena 15.-Rbxd5 16 Rxd5 Rxd5 17 Rxe4 Lf5 18 Rf6+ Dxf6 19 Lxf6 Lxc2 20 Txd5 Lxb4+ 21 axb4 gxf6. Ja jos 15.-Dc7 16 Tc1, niin valkea ei ole pelijatkoon verrattuna välttämättä hävinnyt tempoa, koska ratsu voi olla paremmin d2:ssa kuin b3:ssa. Ja jos musta sitten keksii pelata 16.-De7, niin ... en tiedä. Luulen, että näistä vaihtoehdoista pitää mustan parannusta etsiä.15 Rb3 Rb6 16 Td1 Dc7 Uskoakseni 16.-Ld7 ja 17.-Tc8 on parempi. 17 Dd2 Näin valkea torjuu molemmat uhanneet sotilaanryöstöt ja on valmis vastaamaan 17.-Lb7:ään 18 Ra5:lla. Nyt olisi ehkä yritettävä 17.-Rc4:ää. 17.-Lf5 18 h3 Tad8 Yhtäkkiä mustalta on rakentavat siirrot loppu. 18.-Rc4 19 Lxc4 Dxc4 20 Rd4 tulee nyt tempolla, minkä jälkeen havaitaan, ettei musta ole kunnolla vaalinut daamiaan (21 Rc6 tai 21 Tc1). 19 Rd4 Lg6 19.-Ld7 on epäilemättä parempi, koska se sekä vahtii c6-ruutua että säilyttää uhrausmahdollisuudet h3:een. 20 Tc1 Db7 21 Rc6 Td7 22 0-0 Siirtoa Korstoa ennen jouduin linnoittamaan, mutta peli on ainakin yhtä hyvä. 22.-Rxd5 23 Rxd5 Rxd5 24 Lg4 ei ole suositeltavaa eikä 22.-Dxc6 23 dxc6 Lh2+ 24 Kxh2 Txd2 25 La1 Tc8 26 Tfd1 tai 26 a4 tuo tyydytystä, mutta 22.-Lf8 tarjoaisi puolustusmahdollisuuksia. Mustan nappulat jäisivät kuitenkin passiivisiksi ja vaikka sotilas tulisikin takaisin, olisi vaarana loppupeli, jossa daamisivustan sotilaat jäisivät liian heikoiksi. Pelissä mustan upseerit jäävät roikkumaan tyhjän päälle ilman luontevaa suojausta tai tukipistettä. 22.-Lc7 23 Tfd1 Rfxd5 24 Rxd5 Txd5 Häviää heti. 24.-Rxd5 25 Dc2 (tms.) jättää mustan aseman epäjärjestykseen. 25 Dc3 f6 25.-Le5 26 Rxe5 Txe5 27 Dxe5 ei ole parempi. 26 Ra5 Txd1+ 27 Lxd1 Dd5 28 Lb3 1-0.