Kielletty Ajatussuunta ! © mr. mip 1999

 

 

Varoitus: Shakkihallitus (*) huomauttaa , että seuraava juttu sisältää osin todellista shakkiteoriaa, siirtoja ja asemia, jotka toistuvasti pohdittuina saattavat vaivata lukijan (*) ajatuskulkua (*).

----

(*) = Jos sellainen olisi oikeasti olemassa.

Ei! Ei suinkaan Mr. Mip ole ryhtynyt ajatuspoliisiksi, vaan antaa edelleenkin kaikkien kukkien rauhassa lakastua. Otsikko viittaa siihen, että joskus – erikoistilanteissa – normaali shakkiajattelumme kokeekin yllättävän suunnanmuutoksen, jopa täyskäännöksen. Tällöin ne, jotka ovat, esim. aikapulan takia, kiihdyttäneet ajatuksenjuoksuaan hurjaan vauhtiin, eivät ehkä havaitse ajoissa vaaraa ja kaasuttavat suoraan turmioon….

"Normaali" shakkiajatteluhan lähtee siitä, että pelataan aktiivisesti, luodaan uhkia ja yleisesti pyritään tanssittamaan vastustajaa oman pillimme mukaan. Aloite - kyky luoda uhkia - on arvokas asia ja usein lopulta uhkaa uhata voittoa ja sitä paitsi laitaratsua! Aina (useimmiten?) ei voitto tule torjumattoman uhan kautta, vaan siirtopakon ansiosta. Vielä hullummin asiat ovat kaksipuoleisen siirtopakon asemissa.Tällöin nimittäin kumpi tahansa siirtovuorossa oleva joutuu kohtalokkaasti heikentämään asemaansa. Lähestyttäessä kaksipuoleista siirtopakko-asemaa normaali logiikka heittää häränpyllyä. Molemmat pelaajat yrittävät välttää asemaa kuin ruttoa (jos tietävät mitä ovat tekemässä), kiertelevät ja kaartelevat sekä kohteliaasti tarjoavat toisilleen mahdollisuutta ryhtyä "aktiiviseksi".Ehkäpä muutama esimerkki selventää tilannetta :

"Askelkin, niin liikahdatte!"

Yksinkertainen esimerkki kaksipuolisesta siirtopakosta. Siirtovuorossa oleva häviää.

Olkoon muutama siirto aiemmin vKf5, mKb6 Tällöin valkea ei haluakaan aktiivisesti käydä sotilaan kimppuun 1.Ke6? vaan tarjoaa kohteliaasti mustalle mahdollisuuden 1.Kf6!.Musta taas kiertää hyökkäyssiirtoa 1.- Kc5? kuin kissa kuumaa puuroa ja vuorostaan tarjoaa valkealle tilaisuutta 1. – Kb5. Valkea ei ahnehdi vieläkään 2.Ke6? Kc5!, vaan pakottaa mustaa siirrolla 2.Ke7! Kc5 3.Ke6

.

"Shakkioptiikkaa – värillä on väliä !"

Mustan kuningas on pakotettu askeltamaan c7/c8- väliä. Sekä se, että valkea ratsu vaihtavat ruutuväriä joka siirrolla. Jos siis mK ja vR ovat samanvärisillä ruuduilla ja on valkean siirtovuoro, niin ratsu siirtyy "toisen" väriselle ruudulle, josta se kyllä voi lopulta shakata kuningasta, mutta ei ottaa viereistä pakoruutua.Jos taas on mustan vuoro, niin mK on pakotettu siirtymään siten, että vR lopulta kampeaa sen pois c7/c8- ruuduilta. Jos shakkilauta olisi yksivärinen,niin tämän aseman selittäminen olisi vaikeampaa !

"Käy yli inhimillisen ymmärryksen !"

Nimittäin se seikka, että tämäkin asema on kaksipuolinen siirtopakko!! Kuten arvata saattaa tämän syvällisen totuuden jäljet johtavat silikonipohjaiseen ymmärrykseen, joka oraakkelimaisesti ilmoittaa, että näin on asianlaita sen kummempia selittelemättä.

Luulisi tässä asemassa nyt joitakin vaarattomia siirtoja olevan puolin ja toisin. Mutta ei –valkea siirtää ja tasapeli / musta siirtää ja häviää. Se on tuo tietokone kuin Saksan sodanjohto – "Ei se mitään luule , se laskee!" – Tuntemattoman Sotilaan mukaan.

Kuten ylläolevista esimerkeistä havaitsee voi kaksipuoliseen siirtopakkoon törmätä aivan yksinkertaisissa, kuin myös yllättävän tavanomaisissa asemissa. Siten ei pahassa lykyssä tiedä siellä käyneensäkään ! Kuinka yleinen tämä erikoistilanne sitten on ? Onko sillä vain akateemista merkitystä tehtäväshakin alueella?

Dr. John Nunn on kirjoittanut kolme "salaista" kirjaa : Secrets of Rook Endings , Secrets of Minor Piece Endings ja Secrets of Pawnless Endings. Näissä teoksissa hän on voimallisesti nojautunut Ken Thompsonin loppupelitetokantaan, joka käsittää mm. tärkeimmät 5-nappulan loppupelit. Näihin sisältyvät käytännössä tärkeät upseeri+sotilas vs. upseeri loppupelit, joista nyt siis lopullinen totuus on kirjoitettu piikiekoille. Eräs Nunnin vaikeuksista oli tulkitseminen : Tietokanta kyllä tietää kaiken, mutta kertoo hyvin vähän. Jokaisesta asemasta ilmoitetaan vain montako siirtoa parhaalla pelillä kestää "terminaali-aseman" saavuttaminen. "Terminaali-asema",käytännössä voittoasema, syntyy valkean kannalta silloin kun sotilas korottuu tai mustan upseeri tulee lyödyksi tai tulee matti. Nunn huomasi, että eräs jäsentävä tekijä näissä loppupeleissä on kaksipuoleisen siirtopakon esiintyminen. On kuin pelaaja kävelisi pellolla jossa on vaihteleva joukko syviä kuoppia (siirtopakko-asemia). Jos vain määrätietoisesti ohjaa lehmänsä (= sotilaansa) pellon poikki ja välttää putoamasta kuoppaan, niin hyvä tulee.Tosin näin inhimilliseltä kannalta katsoen, ei putoamisellakaan juuri ole väliä, koska suurella todennäköisyydellä vastustaja putoaa tuotapikaa seuraavaan kuoppaan, jolloin itse pomppaa taas ylös!

Tutkittuaan aluksi "Rook Endings"- kannan (=Torni+sotilas vs Torni), Nunn kysyi muutamilta suurmestareilta, montako kaksipuolista siirtopakkoa nämä arvelivat tässä loppupelissä esiintyvän? Vastaukset liikkuivat välillä 5 - 20 kappaletta. Ihmetys oli suuri, kun hän selvitti juuri kuulleensa tietokoneelta, että niitä on 209 !

Seuraavaan taulukkoon on koottu kaksipuolisten siirtopakko-asemien lukumäärä erityyppisissä, "yksisotilaallisissa" loppupeleissä. Bonuksena on tieto pisimmästä voittojatkosta ja sotilaan asemasta laudalla pisinjatkoisessa tilanteessa (myös keskiviivan suhteen symmetrinen asema käy).

Tyyppi

2sp-asemien lukumäärä

Pisin voitto ( sot. as.)

Torni + s vs Torni

209

60s (b2)

Ratsu + s vs. Ratsu

4128

48s (a2)

Ratsu + s vs. Lähetti

640

31s (a2)

Lähetti + s vs. Lähetti

160

40s (c4)

Lähetti + s vs. Ratsu

2112

42s (a2 ja d5)

Koska ratsulla ei tunnetusti voi tehdä temposiirtoa, ei ole ihme, että siirtopakko asemat moninkertaistuvat hevon, saatikka hepojen, ollessa laudalla. Silti lukumäärä on ällistyttävä. Tuskin kukaan ennen kompuutteria edes uneksi moisesta.(Totta puhuen epäilen, että moni on uneksinut tästä sen jälkeenkään, vaikka olisi kuinka shakkiholisti ). Silmiinpistävää on, että taulukosta puuttuu Daami + s vs. Daami kokonaan. Nunn ei käsittele tätä loppupeliä lainkaan, vaan kategorisesti toteaa sen olevan ihmisjärjelle käsittämätön. Niin, että pelaamme sitä enemmänkin tunteella vaan.

No, mitä hyötyä meille on käytännössä tästä massiivisesta uudesta tietomäärästä ? Paljonkin. Annan esimerkin :

Sinut on arvottu illallisella istumaan viehättävän, nuoren neitosen viereen. Palat halusta tutustua häneen lähemmin. Ajattelet kuumeisesti jotakin puheenaihetta, joka antaa itsestäsi kiinnostavan kuvan ja murtaa jään väliltänne. Nyt on itsestään selvää, että aloitat : "Kuulkaahan Neiti, luin juuri Tohtori Nunnin kirjasta, että kahden ratsun ja sotilaan loppupelissä on 4128 keskinäistä siirtopakkoa, kun taas kahden lähetin ja sotilaan pelissä niitä on vain 160". Nyt oletkin lyönyt monta kärpästä heti kerralla (mahdollisesti syönytkin, mikäli kyseessä oli ulkoilma party), ilmaisten itsestäsi seuraavaa :

Jo on ihme, ellei tällaisella profiililla synny lämmin ja kestävä ihmissuhde hieman muodollisemmankin henkilön kanssa. Tästä on olemassa tutkittua tietoa ja Mr.Mipin perävalotakuu.