Tiedättekö mikä yhdistää Suurmestari Walter Brownea ja Oivan Portsaria, samalla kuitenkin asettaen heidät rahavirtojen suhteen oppositioasemiin? Tämä mielenkiintoinen seikka selviää kyllä myöhemmin tässä jutussa, mutta aloitamme nostalgisesti aikansa kaunottaresta – Belle :stä.

Tapahtuipa nimittäin niin, että tietokonenero Ken Thompson lepäili kolmantena päivänä, luotuaan sitä ennen Unixin ja C-kielen, ja mietiskeli mitä ryhtyisi tekemään. Yht´äkkiä hänen päähänsä pälkähti rakentaa maailman tehokkain shakkia pelaava tietokone ja ratkaista tuon kiehtovan pelin ongelma. Tuloksena oli ennenkuulumattoman tehokas kone, jonka Ken nimesi Belleksi. Kun tuohon maailman aikaan, 1978, isot mainframe – koneet jauhoivat noin 5000 asemaa sekunnissa, niin Bellen, joka oli vain shakkitutkimuksiin tarkoitettu , vauhti riitti häikäisevälle 180 000 asemaa /s käsittelytasolle.

Miten Ken sitten Belleä käytti ? No, Belle voitti mm. tietokoneiden shakin maailmanmestaruuden vuosina 1980-1983 ja omasi yli 2300 elolukeman. Mutta Ken Thompsonilla oli Bellelle myös muuta käyttöä. Hän nimittäin ryhtyi ratkomaan shakin ongelmaa lopusta käsin ja loi ensimmäiset loppupelin tietokannat. Koska kolmen nappulan (= kuninkaat + yksi lisänappula) loppupelit eivät ole mahdottoman haastavia, aloitti Ken tutkimukset luomalla 4-nappulan tietokannat.

Miten tämä tapahtui ? Ensiksi luodaan kanta kaikista laillisista asemista annetuilla neljällä nappulalla. Koska kuninkaat eivät voi olla vierekkäin näitä asemia tiedetään olevan vähemmän kuin 64*63*62*61 = n. 15 miljoonaa. (Itse asiassa erilaisten symmetristen peilausten vuoksi oleellisesti vähemmän). Seuraavaksi luodaan erillinen pienempi kanta(0) kaikista ns."terminaaliasemista", sanotaan nyt yksinkertaisuuden vuoksi mattiasemista.Sitten kanta (1) asemista, joissa valkealla (Näissä loppupelikannoissa katsotaan valkean olevan perinteisesti vahvempi ) on siirron matti. Seuraavaksi kanta (2) asemista, joissa musta ei voi estää valkeata pääsemästä johonkin yhden siirron mattiasemaan. Sitten kanta (3) asemista, joissa valkea pakottaa mustan johonkin kannan (2) tai heikompaan asemaan. Sitten…….., mutta varmaan tiedätkin jatkon. Lopputulema on sitten se, että mistä tahansa asemasta voidaan välittömästi sanoa, onko se voittoasema, montako siirtoa peli terminaaliasemaan kestää sekä mikä tai mitkä ovat "parhaat" optimijatkot kummallekin osapuolelle.

Itse asiassa loppeli kyseisellä materiaalilla tulee näin lopullisesti ja täydellisesti käsiteltyä. Tältä osin shakkipeli on täysin ratkaistu ja Lopullinen Totuus löydetty. Kunhan päästään 32-nappulan loppupelin tietokantaan, niin ……..

Mitä uutta ystävämme Ken sitten pystyi kaivamaan 4-nappulaisten loppupelien tietokannasta ? No, ensimmäinen tulos koski K+R+L – K loppupeliä. Tunnetusti matin tekoa tällä materiaalilla pidetään vaativimpana "alkeismateista". Yleensä katsotaan, että sen hallinta vaatii ensimmäisen luokan pelitaitoa, ja saattaa lipsahtaa laiskemmilta mestareiltakin joskus tasapeliksi. Kuvaava juttu kertoo eräästä koululaisturnauksesta, jossa nuorelle toivolle lankesi tämä loppupeli tahkottavaksi. Puolustavan oppilaan isä – joka laski itsensä epäviralliseksi manageriksi – seurasi peliä aikansa ja meni sitten tuomarin puheille. "Tuomitkaa nyt herran tähden tuo jo tasapeliksi, sokeakin näkee, että mattia ei tule vääränvärisen lähetin takia ?!" Hmm…

.Jos joku nyt tuntee piston sydämessään laiminlyötyjen kotiläksyjen vuoksi, niin suosittelen "Pandolfini´s Endgame Course "- nimistä kirjaa, jossa on perinpohjin tämä matinteko selvitetty. Suomenkielisistä kirjoista N. Zuravljovin Shakkikirja omistaa kaksi lukua tälle perustaidolle ja valistaa meitä, että huonoimmassa tapauksessa matinteko kestää 35 siirtoa. Tästä pääsemmekin kätevästi takaisin Ken Thompsonin tietokantaan, joka rikastutti shakkiteoriaa tiedolla, että pahimmassakin tapauksessa matti tulee jo 33 siirrossa. Älkää kysykö minulta miksi.

Vielä mielenkiintoisempaa ja käytännönläheisempää tietoa Ken kaivoi esiin loppupelistä

K+D vastaan K+T. Tämmöinen loppupelihän syntyy helposti esimerkiksi tavallisesta T+s vs. T loppupelistä, jossa valkea uhraa tornin korottaakseen sotilaan. Ensiksikin tietokanta osoitti, että peli on "Daamipuolen" voitto – ei mitään yllätystä tässä- maksimissaan 31 siirrossa. Toiseksi , vertaamalla Bellen virheetöntä pelinvientiä käytännön mestaritason peleihin, Thompson huomasi, että aivan suurmestaritason pelejä myöten heikompi osapuoli alistui naurettavan helposti, useissa tapauksissa menettäen remissin ! Tietokone myös osoitti, mikä on puolustusstrategia, joka pitkittää voittoa mahdollisimman paljon. Näistä uusista tiedoista rohkaistuneena Ken Thompson haastoi silloisen USA:n mestarin SM Walter Brownen lyömällä vetoa siitä, että tämä ei voita häntä (Bellen avustamana) tässä loppupelissä lähtien asemasta, jossa voitto on kyllä olemassa. SM Brownen suureksi hämmästykseksi juuri näin kävi Yli 50 siirtoa kului, eikä Walter ollut yhtään lähempänä voittoa kuin n.20 siirron kohdalla !

Mikä oli Bellen löytämä viisasten kivi ? Se selviää allaolevasta kuviosta :

Tässä asemassa oleellista on keksiä keinot, jolla mustan tornin saisi karkoitettua "kolmannelta linjalta ". Jos olisi mustan pelivuoro, se kävisi näin :

1. – Ta6 (1. – Kc8 2.De7 johtaa siirtovaihdoin samaan ) 2. Kc5 Kc8 3.De7 Kb8 4. Kb5 .. ja nyt kaikki 6-rivin ruudut ovat joko suoraan, tai epäsuorasti (De8+, Df8+) otettu ja torni joutuu vetäytymään.

On kuitenkin valkean siirtovuoro, eikä tempon häviäminen ole yksinkertaista. Esim

1. Kc5 Ta6 2. Kb5 Td6 ….tai

1. Dg7 Ke8 2. Dc7 Tf6 3. Ke5 Tg6 … on peilikuva-asema tai

1. Kc4 Tc6+ 2. Kd5/Kc5/Kb5 Tb6/Ta6/Td6 …Huomaa tornin siirtyminen aina ratsunsiirron päähän kuninkaasta. Mikään yllämainituista ei johda tulokseen.

En aio tässä rasittaa lukijaa enempää muunnelmilla vaan kehotan etsimään ongelmaan ratkaisua itse. (Mikäli riittävää kysyntää löytyy , voin tietysti avata 0700- numeron, joka auttaa koukkuun jääneitä….49,95mk/min +ppm ). On myös turha kääntyä Eero E Böök in loppupelejä käsittelevän osan puoleen, koska siinä analyysi alkaa vasta nk. Philidorin asemasta (Kf6,De8 – Kh7,Tg7), jossa tornin on pian pakko jättää kuningas kohtalokkain seurauksin. Tätä edeltävä pelinosuus kuitataan " Loppupelissä kuningatar vastaan torni on heikompi puoli helppo ajaa seuraavaan asemaan…". Varmaan Belle olisi keventänyt Eeronkin kukkaroa !

Tämä lienee ensimmäinen kerta, jolloin tietokone loi uutta loppupeliteoriaa "keksimällä" menetelmän, joka oleellisesti vaikeuttaa teoreettisen voittopelin voittamista ja käytännössä takaa menetelmän tuntijalle tasapelin, ellei hänen vastustajansa ole erityisesti sitä varten valmentautunut. Ken Thompson käytti menetelmästä nimeä "Third rank defence", jonka olen vapaasti suomentanut "Kolmannen linjan puolustus ". Tämä tuo automaattisesti mieleen Fredin kappaleen "Kun kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran,... Saa Oivan Portsari lantin, jonka velkaa jäin…". Tästä siis seuraa kiistaton yhteys SM Walter Brownen ja Oivan Portsarin välille – molempia askarrutti kolmannen linjan puolustus. Oivan Portsari vain oli saamapuolella .