Heart of Finland 1998 -- ajatuksia

Kahdeksas Heart of Finland -turnaus pelattiin perinteiseen tapaan Jyväskylässä heinäkuun helteiden aikaan. Jyväskylän shakkiporukka, erityisesti Vesa ja Eija Kilpiö, hoiti järjestelyt moitteettomasti ja tyylikkäästi. Ehkä tässäkin on syytä tuoda esille se, että koko HOF-kilpailusarjan ideointi, järjestelytyö ja jopa rahoitus on pääasiassa lähtöisin kokonaan näiden ahkerien shakki-ihmisten yksityisistä ponnisteluista, unohtamatta esimerkiksi Hannu Olkinuoraa, joka tänä vuonna kunnostautui virallisena varapelaajana.

Heart of Finland ylitti tänä vuonna television uutiskynnyksen. TV1:n aamu-tv vieraili viikon ajan Jyväskylän Kesä -festareiden taidetapahtumissa, ja samalla kuvausryhmä piipahti myös shakkitaiteilijoita kuvaamassa. Ilmeisesti shakin saaminen televisioon vaatii Suomessa joko jotain erityistä, kuten maailmanmestarin vierailun, tai sitten silkkaa hyvää tuuria ja sattuman. Aamu-tv omisti ison osan lähetyksestään kolmishakille, epätavalliselle shakin versiolle. Itse olisin kiinnostunut kolmishakin filosofisesta puolesta: jos Kasparov, Anand ja Kramnik pelaisivat MM-ottelun, kuka heistä voittaisi (sillä käsittääkseni kolmishakissa paras pelaaja ei välttämättä voita, jos kaksi muuta liittoutuu häntä vastaan)? Ja entä jos MM-ottelussa pelaisivat Kasparov, Karpov ja Fischer!

Tänä vuonna turnauksen kärjestä löytyy paljon suomalaisnimiä. Suurmestarillisesti pelanneiden Jouni Yrjölän ja Yrjö Rantasen lisäksi nuoret, erityisesti alussa loistanut Olli Salmensuu ja lopussa hienoon pistemäärään noussut Mika Karttunen, esiintyivät edukseen. Tähän on syynä suomalaisten hyvien peliesitysten lisäksi se, että ulkolaisia tittelipelaajia oli mukana hiukan tavallista vähemmän. Turnausvoittoon suomalaiset eivät nytkään yltäneet, vaikka ykkössijoitettu Jaan Ehlvest pelasikin hiukan haparoivasti. Venäjän Jevgeni Solozhenkinin varma asemallinen pelityyli toi hurjan tuloksen 8.5/9, ja nuori Aleksei Lugovoi pelasi myös varmasti kärkipöydillä koko ajan.

Ikävä kyllä kukaan suomalaisista ei pystynyt tekemään kilpailussa tittelitulosta, sillä ainoastaan Liettuan Vaidas Sakalauskaksen 6.5/9 riitti kv-mestarin tavoitetulokseen. Monella suomalaisella tuloksen tekeminen kaatui siihen, että vastustajien joukosta löytyi liikaa eloluvuttomia pelaajia, vaikka pelitaso muuten olisi riittänyt lähelle tulosvaatimusta. Eli koska Suomessa pelataan kv-turnauksia vähän, olisi tarpeellista yrittää järjestää niissä nuorille pelaajille mahdollisuuksia tittelituloksiin. Tämän vuoden kotimaan kisoissa Mikael Agopovin tulos Tampereella ei kelpaa KvM-tulokseksi liian vähien ulkolaisten vastustajien vuoksi (itse asiassa koko Tampereen kisassa oli käytännössä mahdotonta tehdä KvM-tulosta), joten ainoa kotimainen tittelitulos tulee olemaan Olli Salmensuun SM-kisan tulos. Onneksi Heart of Finlandissa muutama juniori sai tarpeeksi elovastustajia, jotta heille järjestyi mahdollisuus tavoitella elolukua. Mutta pitäisikö ns. kiihdytettyä paritusta harkita myös Suomen turnauksiin, jotta elintärkeitä tittelituloksia saataisiin tehtailtua paremmalla vauhdilla?

Entä miten HOF:iin saisi lisää suomalaisia shakinharrastajia? Raaka totuushan on se, että maksavia pelaajia tarvitaan kaikkiin kisoihin, jotta kovia tittelipelaajia voidaan motivoida esimerkiksi hyvillä palkinnoilla. Turnauksen lyhyt kesto (5 päivää), mahdollisuus pelata kovia maailmanluokan pelaajia vastaan, ranking-palkinnot - houkuttimia löytyy jo nyt. Yksi parannus nykytilaan voisi olla turnauksen "statuksen" nostaminen erilaisilla pikkuasioilla, esimerkiksi ilmaisilla bulletiineilla, kommentoiduilla peleillä tai vaikka entistä mielenkiintoisemmilla pelaajilla - näitäkin ideoita löytyy paljon. Tietysti kaikki tällainen vaatii aina hiukan lisäpanostusta ja rahaa, mutta tuottokin voi olla vastaavasti huomattavasti suurempi.

Eräs ongelma HOF:ssa on ulkolaisten shakkituristien vähäisyys: tänäkin vuonna vain muutama ulkolainen pelaaja maksoi pelaamisestaan muiden ollessa turnaukseen kustannettuja tittelipelaajia. Tähän ongelmaan voisi vaikuttaa paremmalla mainonnalla. Turnauskutsu kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin, ja sitä kannattaa levittää Internetiin ja kaikkiin mahdollisiin turnauksiin ympäri maailman. Siis jos joku suomalainen kiertää maailmalla, niin hänellä pitäisi ehdottomasti olla taskussaan ylimääräisiä kopioita turnauskutsusta. Oman kokemukseni perusteella olen varma, että niille löytyy kysyntää. Ulkolaisia pelaajia voisi houkutella tietysti myös Suomen kesän mainonnalla.

Vaikka sää ei tänä vuonna suosinutkaan kilpailua (tai kenties se nimenomaan suosi, sillä pelisalissa ei ollut kuin liian kuuma - voin vain kuvitella millaista siellä olisi, jos helteet olisivat kuumimmillaan juuri turnauksen aikana), jäi turnauksesta mukava kesäinen maku. Heart of Finland on yksi suomalaisen shakinpelaajan kesän kohokohdista!

Lopuksi vielä HOF-voittajien kunniataulu ja parhaat suomalaiset:

• 1991: 1. Jevgeni Dragomaretski, Venäjä 6.5/7 (4. Heikki Westerinen 5.5)
• 1992: 1. Gennadi Kuzmin, Venäjä 7.0/9 (9. Risto Nevanlinnna 6.0)
• 1993: 1. Aleksander Schneider, Ukraina 7.5/9 (6. Aleksei Holmsten 7.0)
• 1994: 1. Rainer Knaak, Saksa 8.0/9 (15. Tapani Sammalvuo 6.5)
• 1995: 1. Viktor Kuporosov, Venäjä 7.0/9 (8. Jouni Yrjölä 6.5)
• 1996: 1. Igor Rausis, Latvia 7.5/9 (4. Jouni Yrjölä 7.0)
• 1997: 1. Jaan Ehlvest, Viro 7.0/9 (6. Jouni Yrjölä 6.5)
• 1998: 1. Jevgeni Solozhenkin, Venäjä 8.5/9 (3. Mika Karttunen 7.0)

Itse turnaukseen ja peleihin Avoin Linja palaa myöhemmin, mutta tässä voittajan tyylinäyte.

SM Solozhenkin Jevgeni (2535) - FM Tella Jussi (2395) [D45]
Heart of Finland (5), 1998

1.d4 d5 2.Nf3 Nf6 3.c4 c6 4.Nc3 e6 5.e3 Nbd7 6.Qc2 Bd6 7.Bd3 

{7.Bd3 on hienous, joka keksittiin muutama vuosi sitten. Sen idea on
estää mustan luonnollinen vastapeli-idea, siirto 8...e5, vastaamalla
nopealla keskustan avauksella 10.e4 ja valkean kehitysetu takaa
edun. Olin jo luopunut e5-siirrosta, mutta nimenomaan tässä pelissä
päätin vielä kokeilla erästä mielenkiintoista ideaa.}

7...0-0 8.0-0 e5 9.cxd5 cxd5 10.e4! dxe4 

{10...exd4 11.Nxd5 Nxd5 12.exd5 h6 13.Nxd4 Qh4 14.Nf3 Qh5 15.Bh7+ Kh8
16.Qf5 g5! johtaa muunnelman toiseen ja täysin erilaiseen kriittiseen
asemaan. Peli Yrjölä-Molander, Heart of Finland 1997, jatkui 17.Bd2!
Ne5 18.Qf6+ Kxh7 19.Nxe5 Bb8 20.Bc3 a5 21.d6 Be6 22.Nd7 Rg8 23.Nf8+
1-0. Myös tämä vaihtoehto on mustan kannalta huonossa maineessa.}

11.Nxe4 Nxe4 12.Bxe4 h6 13.Be3 exd4 14.Bh7+ Kh8 15.Bxd4 Nf6 16.Bf5 Qa5!

{16...Bxf5 17.Qxf5 Qc8 18.Qb5 a6 19.Qb6 Qc7 20.Qxc7 Bxc7 21.Bxf6 gxf6
22.Rfe1 Rfe8 23.Rad1 Rxe1+ 24.Rxe1 Rd8 25.g3 Rd7 26.Re2 Kg7 27.Nh4 Rd5
28.Re7 Rc5 29.Rd7 b5 30.b4 Rc2 31.Nf5+ Kg6 32.Ne3 Rc1+ 33.Kg2 Be5
34.Ra7 Rc6 35.Nd5 Bd6 36.a3 Kf5 37.Ne3+ Kg6 38.Kf3 Be5 39.Nd5 Kg7
40.Ne7 Rc3+ 41.Kg4 Rxa3 42.f4 Bc3 43.Kh5 Bxb4 44.Nf5+ Kg8 45.Ra8+ Kh7
46.Ra7 Kg8 47.Nxh6+ Kf8 48.Rxf7+ Ke8 49.Kg6 Bc3 50.Nf5 b4 51.Rb7 Ra2
52.h4 a5 53.h5 a4 54.h6 Rh2 55.h7 Kd8 56.Nh4 f5 57.Rxb4 Rh3 58.Rxa4
Rxg3+ 59.Kxf5 1-0 oli muunnelman kantapelin Karpov-Kramnik, Wien 1996,
jatko. Peli on eräs Karpovin tyylikkäistä klassikoista, joka kuuluu
kaikkien shakinpelaajien yleissivistykseen. Pelisiirto on mustan uusin
yritys pitää muunnelma hengissä.}

17.Bxc8 Rfxc8 18.Qb3 Qd5 19.Rfd1!

{Valkea pelasi liian löysästi 19.Qxd5 Nxd5 20.Rad1 Rd8 21.g3 Nb4
tasa-asemin pelissä Blanco-Hoffman, Matanzas 1995, mutta 19.Bxf6 Qxb3
20.Bxg7+ Kxg7 21.axb3 Be7! 22.Rfe1 Bf6 23.Re2 Rc6 24.g3 Rb6 25.Ra4
tasapelein, Barejev-Drejev, Elista 1998, on periaatteellinen
jatko. Tämä Dreevin, slaavilaisen suuren asiantuntijan, peli sai minut
kokeilemaan tätä jo tuomittua muunnelmaa.}

19...Qxb3 20.axb3 Ne4 21.Rxa7!

{Löysin myös toisen aikaisemmin pelatun esimerkin: 21.Bxa7 Rc2 22.Ra4
Bc5 23.Bxc5 Rxa4 24.bxa4 Nxc5 25.h4 Nxa4 26.Rd7 Rxb2 27.Rxf7 Kg8
28.Rc7 b5 29.Nd4 suhteellisen tasaisin asemin, Tkachiev-Relange,
Hastings 1998. Pelisiirron jälkeen en saavuta pelissä ikinä täyttä
tasoitusta, mutta se ei välttämättä tarkoita, etteikö sitä voisi olla
olemassa. Ajatuksenjuoksuani pelin aikana on nimittäin hyvin vaikea
ymmärtää nyt jälkeenpäin!}

21...Rxa7 22.Bxa7 Rc2

{22...Bc5 voisi olla mahdollista, mutta 23.Bxc5 Nxc5 24.Rc1 (24.b4
Nd3) 24...Rd8 25.g3 Nxb3 26.Rc7 jättää valkealle etua.}

23.Bd4 Bc5 24.Ne1 Re2 25.Bxc5!

{25.Kf1 Rd2 26.Rxd2 Nxd2+ 27.Ke2 Bxd4 28.Kxd2 Bxf2 29.Nc2 johtaa
loppupeliin, jossa mustalle ei liene suurta hätää.} 

25...Nxc5 26.b4 Na4 27.b3 Nc3 28.Rd8+ Kh7 29.Kf1 Rb2 30.g3!

{30.Rd3 Na2 ja 30.Rd7 Rxb3 31.Nd3 Rb1+ ovat mustalle ok. Pelisiirto
pitää valkean minimaalista etua hengissä tyylikkäästi.}

30...Na2

{30...Rxb3 31.Rd3 jälkeen mustan nappulat ovat pahassa kiinnityksessä,
varsinkin kun vapautusyritys 31...Kg6 32.Kg2 Rb1 33.Rxc3 Rxe1 34.Rc7
johtaa pelijatkon tapaiseen torniloppupeliin.}

31.Nd3 Rxb3 32.Rd4 Rb1+?

{Pelin aikana luulin ratsuni olevan vaikeuksissa, mutta ehkäpä jatkoa
32...Rc3 33.Ke2 (33.Rd7 Rb3) 33...Rc7 voisi vielä yrittää.}

33.Ke2 Nc1+ 34.Nxc1 Rxc1 35.Rd7 Rb1 36.Rxb7 Rb3 37.b5 Kg8?

{37...Kg6 38.b6 h5 on tietysti oikea tapa pelata, mutta syntynyt
torniloppupeli on joka tapauksessa vaikea.}

38.b6 g6 39.Kd2 Rf3?

{39...Kg7 40.Kc2 Rf3 41.Rc7 Rxf2+ 42.Kc3 Rf1 43.b7 Rb1 44.Kc4 Kf6
45.Kc5 h5 46.Kc6 g5 47.Rc8 Kf5 48.b8Q Rxb8 49.Rxb8 Kg4 50.Kd5 Kh3
51.Rb2 on valkean voitto, mutta pelisiirto päättää pelin heti.}

40.Rc7

{40.Rc7 Rb3 (40...Rxf2+ 41.Kc3 Rf1 42.Rc8+ Kg7 43.b7) 41.b7 ja
kuningas voi nousta kaikessa rauhassa sotilasta tukemaan.}

1-0

[Avoin Linja -pääsivu] [Avoin Linja -esittely] [Yhteystiedot ja palaute] [Haku ja ohjeita]