Pelaajien avausrepertuaari tietysti riippuu paljon heidän pelityylistään (taktinen, hyökkäävä, puolustava, asemallinen...) mutta myös asenteestaan avausvaiheeseen. On pelaajia, joille avaus ei ole niin tärkeä, koska he panostavat kamppailuun, taktiikkaan, aikapuliin ja/tai loppupeleihin. Avaustahan seuraa usein tylsä asemapeli. Tällaiset pelaajat ratkaisevat välttämättömän pahan jommalla kummalla seuraavista tavoista.
Pelaavat aina samaa. Tällöin syntyy väkisin ainakin jonkinmoinen tuntuma niistä systeemeistä joita pelaa, vaikka niiden tutkiminen viimeisen päälle ei tunnukaan tärkeältä. Ongelmana näillä pelaajilla on yksipuolistuminen ja alttius valmisteluille.
Pelaavat erittäin monipuolisesti melkein mitä tahansa, joten valmistautuminen on lähes toivotonta. Tällaiset pelaajat joutuvat toisinaan asemallisiin ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa, koska syvällisyys ei riitä. Mutta sitten kamppaillaan sitkeästi ja kekseliäästi.
Sitten on paljon pelaajia, joille myös avaus on tärkeä vaihe. Nämä pelaajat tutkivat paljon omia systeemejään ja pyrkivät kehittämään yhtenäisen avausrepertuaarin. Avausta seuraa yleensä keskipelissä asemapelivaihe, josta he haluavat saada otetta. Jos on kyennyt luomaan yhtenäisen avausrepertuaarin, josta usein pääsee tuttuihin asematyyppeihin, on otteen saaminen helpompaa.
Tässä joitakin esimerkkejä erilaisista pelaajista ja heidän repertuaareistaan (lähinnä mustilla).
Eemeli-nelosta vastaan Kramnik on harrastanut aktiivisesti pariakin sisilialaissysteemiä, klassista ja Sveshnikovia. Lisäksi hän on kokeillut joitakin muitakin sisilialaisia, tosin harvoin. Kramnikin luotettava tasapeliase on venäläinen. Yllätysaseenaan hän taas vetelee ranskalaista silloin tällöin. MM-ottelussa hän yllätti Kaspiksen berliiniläisellä.
Daavid-nelosta vastaan Kramnikin pääase on slaavilainen. Lisäksi hän saattaa lähteä Nimzoon tai klassiseen daamigambiittiin. Nuoruudessaan hän kokeili hollantilaisia (leningradilainen ja kivimuuri) sekä on joskus heittänyt modernia alkaen siirrolla 1...d6. 1.Rf3:a ja 1.c4:ää vastaan Kramnik on yleensä tyytynyt symmetrisiin englantilaisiin tai johonkin muuhun solidiin.
Yleisesti ottaen Kramnik tyytyy pelaamaan solidia, tasoitukseen pyrkivää avausta mustilla etenkin muita kuin 1.e4:ää vastaan. On huomattava, että huipputasolla remissi mustilla on melkein aina tyydyttävä saavutus. Valkeilla Kramnik pelaa aktiivisemmin erilaisia d4-systeemejä, aloittaen kuitenkin usein 1.Rf3. Häntä on kuitenkin vaikea saada kiinni epäkorrekteista yritelmistä. Etenkin valkeilla ja klassisessa sisilialaisessa mustilla Kramnik on kehitellyt runsaasti merkittäviä uusia ideoita ja epäilemättä hänen analyysivoimansa on valtava ja luovuutensa merkittävä. Varsinaisia puutteita repertuaarista on vaikea löytää.
Eemeli-nelosta vastaan pääase on aina ollut sisilialainen ja kolmesta eniten harrastamastani muunnelmasta Najdorf, lohikäärme ja klassinen jälkimmäinen muodostui ajan mittaan pääaseeksi ja muut jäivät yllätysaseen asemaan. Kuitenkin halu transportoida lohikäärme-tyyppisiin systeemeihin tietyistä klassisen muunnelmista on säilynyt. Lisäksi aivan pieniä sisilialais-kokeiluja ovat olleet Sveshnikov-, Kalashnikov- ja Kveinys-muunnelma, mutta etenkään kaksi ensin mainittua eivät miellyttäneet asematyypeiltään. Sisilialaisen lisäksi Pirc/moderni on säilynyt vaihtoehtoavauksena yli 50 pelin kokemuksella. Klassisen sisilialaisen kokemuksen voi sanoa olevan tasolla, jossa se riittää varsin vahvojakin vastaan, joten erityistä remissiasetta ei tarvita. Tulokset sisilialaisessa ovat olleet pääosin hyviä.
Daavidia vastaan pääavaus on vaihdellut kaudesta toiseen ja myös kokeiluja on enemmän. Kuningasintialaisen merkitys on vaihdellut kaudesta toiseen, mutta aina silloin tällöin sitä on voinut kutsua pääavaukseksi. Vuonna 1987 alkoi hollantilais (Malanjuk-leningradilainen) kausi ja jatkui voimakkaana 90-luvun puoliväliin. Avaus oli tänä aikana hyvin suosittu Suomen shakkielämässä. Tilastojen valossa kausi ei kuitenkaan mennyt osaltani kovin hyvin. Aivan viime aikoina on pääavaukseksi ollut muodostumassa 1...d6, joka saattaa kuitenkin transponoida kuningasintialaiseen tai hollantilaiseen. Tämän avaussiirron tukipilarina tulee tietysti olla Pirc-tuntemus. Erilaisia kokeilukausia (lähinnä 80-luvulla) ovat olleet Grunfeld, vanha Benoni ja kivimuuri ja ne sujuivat hyvin mutta eivät jostain syystä juurtuneet. Sen sijaan slaavilais-kokeilut menivät aina täysin myttyyn. Lisäksi olen silloin tällöin lähinnä yllätysaseena heittänyt Nimzo/Bogoa, sitäkin hyvällä menestyksellä. 1.Rf3:a vastaan erilaiset modernit (alkaen siirrolla 1...d6) kuten myös 1.c4:ää (alkaen usein 1...g6:lla) ovat olleet pääosissa transponoiden taas usein kuningasintialaiseen. Tietysti hollantilaiskaudella nämäkin siirrot oli helppo kohdata yksioikoisemmin.
Repertuaarin suurin puute on ehkä riittävän tasapeliherkän pääavauksen puuttuminen 1.d4:ää vastaan. Kaikki sivustointiavaukset voivat johtaa vaikeisiin ja teräviin asemiin jos valkea niin haluaa. Lisäksi repertuaaria on ehkä tullut liikaa vuosien saatossa. Tosin valkeilla on pääsiirtoni 1.d4, mikä lisää kokemuksiani näistä systeemeistä. Tulokset ovat kuitenkin parempia 1.e4:ää kuin 1.d4:ää vastaan, mikä pätee moniinmuihinkin pelaajiin. Ongelmat 1.d4:ssä saattavat pulpahtaa esiin, jos turnauksessa on paljon vahvoja pelaajia.
Eemeliä vastaan Ollin selkeä ykkösavaus on sisilialaisen lohikäärme. Silloin tällöin hän yllättää ranskalaisella.Olli on kokeillut hyvin vähän mitään muuta.
Daavidia vastaan Olli vetää Benkö-gambiittia aina kun sallitaan. Jos tapahtuu 1.d4 Rf6 2.Rf3 vastaa Olli melkein yhtä terävällä 2...b5:llä. Joskus Olli on kokeillut moderneja systeemejä alkaen 1...d6:lla. 1.c4:än ja 1.Rf3:en jälkeen Olli on vastannut sekalaisesti mutta leimaa-antavaa on ollut pyrkimys lohikäärmetyyppisiin asemiin.
Ollin repertuaari on siis paljon yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi kuin aiemmat. Se toimii erittäin hyvin viikonlopputurnauksissa ja avoimissa turnauksissa, joissa kokopisteen ottaminen heikommilta tai saman tasoisilta on tärkeää. Ollia voi jopa kutsua spesialistiksi molemmissa pääavauksissaan. Tapahtumissa, joissa kohtaa vahvoja vastustajia ja on aikaa valmistautua, on Ollilla usein vaikeampaa. Repertuaariin ei kuulu juurikaan solideja avauksia vaan vastustaja pääsee halutessaan terävään peliin. Myös valkeilla Olli pelaa terävästi, mutta valkeilla se on helpompaa.
Pelaaja pyrkii aina keskipeliasemiin, jossa on tietty sotilasformaatti (b6, d6, e6), kuningatarlähetti sivustoitu mahdollisesti kuningaslähettikin. Ratsut sijaitsevat yleensä f6, d7. Esimerkiksi Ulf Andersonin "systemet" on tällaisen asematyypin erikoistapaus. Pelaaja voi pyrkiä tällaiseen asematyyppiin harrastamalla eräitä sisilialaisohjelmia (2....e6-alkuisia), Nimzo ja D-intialaisia/Bogoja. Tietyistä englantilaisen muunnelmista pääsee näihin asemiin suoraan. Tyypillinen esimerkki tällaisesta pelaajasta on Ulf Andersson, mutta enemmän tai vähemmän samanlaisia pelaajia on paljon.
Hyviä puolia:
solidi ohjelma
pääsee usein saman tapaisiin keski- ja loppupeleihin
Huonoja puolia:
voiton pelaaminen voi olla vaikeaa
valkeilla on joitakin keinoja näiden asematyyppien välttämiseen
yksipuolista
Sopii hyvälle asemapelaajalle ja myös pitkistä peleistä pitävälle, joilla ei ole halua muunnelmaviidakkojen opiskeluun.
Pelaaja harrastaa muunnelmia, jotka tuntuvat teoreettisesti vahvoilta ja jotka ovat huipputasolla suosittuja, esim sisilialaisen Najdorfia ja Grunfeldia tai Nimzoa/D-intialaista. Hyviä esimerkkejä tällaisista pelaajista ovat Kasparov, Rytshagov ja Sammalvuo.
Hyviä puolia:
paljon huipputason esimerkkejä
teoreettinen kriisi epätodennäköinen
voidaan valita solidimman tai terävämmän muotiavauksen välillä
Huonoja puolia:
opiskeltava paljon teoriaa, syytä pysyä ajan tasalla
saattaa tulla paljon erilaisia asematyyppejä eteen keski- ja loppupelissä
Sopii pelaajille, jotka haluavat tehdä paljon työtä eivätkä tunne tarvetta omaperäisyyteen.
On pelaajia, joille tappion välttäminen on ensisijainen päämäärä shakkipelissä. Mustilla se voikin olla järkevää etenkin huipputasolla. Tällainen pelaaja voi valita 1.e4:ää vastaan esimerkiksi venäläisen tai Caro-Kannin. Daavidia vastaan ortodoksinen D-gambiitti on kaikkein turvallisin. Klassisin esimerkki Esko-Matti Hakulinen.
Hyviä puolia:
harmittaa yleensä vastustajia, jotka joskus ylipelaavat
tummille puolikas on yleensä hyvä tulos
Huonoja puolia:
vaikeata pakkovoittotilanteessa
kyllästymisvaara
Sivustoidaan aina kuningaslähetti aloittaen aina esim. 1...g6, 2...Lg7, 3...d6 jne. Suhteellisen yksinkertainen repertuaari opiskeltavaksi ainakin systeemitasolla. Monet pelaajat ovat harrastaneet tätä, mutta aika harva huippupelaaja aivan pääaseenaan. Ongelmana on mm. c4-siirron tapahduttua meneekö pelaaja kuningasintialaisiin vai pelaako jotain hieman epäilyttävää harvinaisempaa modernia systeemiä. Suomen tasolla esim. Lehtinen ja Nouro ovat esimerkkejä tätä systeemiä harrastavista pelaajista.
Hyviä puolia:
suhteellisen vähän teoreettista opiskeltavaa
aktiivinen, systemaattinen
Huonoja puolia:
voi tulla ongelmia valkean kriittisissä pelitavoissa
syntyy melkein aina vaikeita ja teräviä asemia, jos valkea haluaa
Musta vastaa 1...d6 melkein mihin tahansa valkean avaussiirtoon. 1.e4:ää vastaan musta menee Pircin puolustukseen tai vaihtoehtoisesti pelaa Philidor-tyylisesti 1.e4 d6 2.d4 Rf6 2.Rc3 e5!?. Tähän hän on valmis myös, jos valkea pelaa 1.d4 d6 2.e4. Muunnelmat löytyvät ECO-koodeista B07-B09.
Muita keskeisiä muunnelmia repertuaarissa:
1.d4 d6 2.c4 e5 3.dxe5 dxe5 4.Dxd8 Kxd8
1.d4 d6 2.c4 e5 3.Rf3 e4 4.Rg5 (tai 4.Rd2) f5
1.d4 d6 2.c4 e5 3.Rc3 exd4 4.Dxd4 Rc6
1.d4 d6 2.Rf3 Lg4 3.c4 Rd7 (tai 3...Lxf3)
1.d4 d6 2.Rf3 Lg4 3.e4 Rf6 plaanina jatkossa yleensä e6-d5.
1.Rf3 d6 2.c4 e5 3.Rc3 f5 4.d3 Rf6 5.g3 Le7 6.Lg2 0–0 7.0–0 De8
1.Rf3 d6 2.g3 e5 3.Lg2 f5 4.0–0 Rf6 5.d3 Le7
1.c4 e5 2.Rf3 d6 3.Rc3 f5 4.g3 Rf6 5.Lg2 Le7 6.0–0 0–0 7.d4 e4
1.c4 e5 2.Rc3 d6 3.g3 f5 4.Lg2 Rf6 5.d4 Le7
1.c4 e5 2.Rc3 d6 3.g3 f5 4.Lg2 Rf6 5.d3 Le7 6.e3 0–0 7.Rge2 c6
1.c4 e5 2.Rc3 d6 3.g3 f5 4.Lg2 Rf6 5.e3 Le7 6.Rge2 0–0 7.0–0 c6 8.d4 Ra6
Kaikki muunnelmat löytyvät ECO-koodeista A21 ja A41.
Tämä repertuaari saattaa sopia myös asemallisemmille pelaajille, sillä useimmat mainituista muunnelmista ovat varsin solideja. Aktiivisempi pelaaja voi sotkea repertuaariin enemmän esimerkiksi Modernia puolustusta pelaamalla g6-systeemejä sopivassa kohtaa, esim. 1.d4 d6 2.Rf3 g6.
Repertuaarin joustavuutta osoittaa myös, että musta voi halutessaan usein johdatella peliä K-intialaisen tai Hollantilaisen suuntaan välttäen kiusallisia muunnelmia. Esim. pelaamalla 1.d4 d6 2.Rf3 Rf6 musta on välttänyt Kuningasintialaisen muunnelmista Sämichin, Averbachin, nelisotilasmuunnelman sekä eräitä muita. Myös hollantilaispelaaja yleensä riemuitsee, jos hän on onnistunut pakottamaan ratsun f3:een. Hollantilaisessa kun ratsun tulo h3:n kautta on yleensä kiusallisempi.
Repertuaaria usein soveltavia pelaajia ovat mm. Agrest, Jansa ja Hodgson. Lisäksi on paljon pelaajia, jotka soveltavat tätä repertuaaria silloin tällöin tai osittain. Esimerkiksi Pirc-pelaajia on tietysti paljon. Pillsburyn siirto 1...d6 1.d4:ää vastaan ei nykyisin ole lainkaan harvinainen.
Huonoa:
Pirc/Philidor –osaamisen tulee riittää
sopii pääavaukseksi vain jos vahva Pirc/Philidor –osaaminen
Hyvää:
hyvin joustava pelitapa sallien useita vaihtoehtoja jopa pelityylin mukaan
ei valtavaa määrää opiskelua
Sopii erityisen hyvin kokeilijalle, itsenäiselle ajattelijalle ja teorian välttäjälle, koska teoreettista tietoa on vielä melko vähän (Pirciä lukuunottamatta) ja muunnelmat ovat useinkin asemallisesti melko "hämäriä".
Esimerkkipelejä:
Aung Aung (2595) - Krasenkow,M (2661) [A41]
Sufe Cup Shanghai CHN (3), 05.03.2000
1.d4 d6 2.c4 e5 3.dxe5 dxe5 4.Dxd8+ Kxd8 5.Rf3 f6 6.Rc3 Le6 7.e3 Rd7 8.Le2 c6 9.0-0 Rh6 10.Td1 Rf7 11.b3 a5 12.Lb2 Kc7 13.Tac1 Rc5 14.Rd2 Le7 15.Rde4 Rxe4 16.Rxe4 a4 17.Rc3 axb3 18.axb3 La3 19.Lxa3 Txa3 20.Tb1 Td8 21.Txd8 Rxd8 22.Kf1 Lf5 23.Tb2 Re6 24.Ld1 Ta8 25.Lc2 Lxc2 26.Txc2 Rc5 27.b4 Rd3 28.b5 f5 29.Ke2 Rc5 30.f3 Ta3 31.bxc6 bxc6 32.Rd1 Ta1 33.Kd2 g5 34.Ke2 e4 35.Kd2 h5 36.Ke2 exf3+ 37.gxf3 g4 38.Rf2 Tg1 39.fxg4 fxg4 40.Td2 Tg2 41.Kf1 Txh2 42.Td4 Re6 43.Rxg4 Th1+ 44.Kg2 Th4 45.Kg3 Txg4+ 46.Txg4 hxg4 47.Kxg4 Kd6 48.Kf5 Rc5 49.e4 Rd7 50.Kf4 Kc5 51.Kf5 Kxc4 52.Ke6 Rb6 53.Kd6 c5 54.e5 Kd4 55.e6 Rd5 0-1
Salov,V (2655) - Romero Holmes,A (2490) [A21]
Madrid Madrid (5), 1992
1.d4 d6 2.c4 e5 3.Rf3 e4 4.Rg5 f5 5.Rc3 Le7 6.Rh3 Rf6 7.Rf4 c6 8.h4 Ra6 9.e3 0-0 10.Le2 Rc7 11.d5 cxd5 12.cxd5 Rd7 13.g3 Lf6 14.Kf1 Le5 15.Ld2 Rf6 16.Db3 Tb8 17.a4 Kh8 18.Kg2 Ld7 19.Thc1 Ra6 20.Da3 Rc5 21.b4 Ra6 22.Tab1 Rc7 23.Lc4 Tc8 24.b5 Le8 25.Rce2 Lf7 26.Da2 h6 27.Lc3 De7 28.Lb3 g5 29.hxg5 hxg5 30.Re6 Rxe6 31.Lxe5 dxe5 32.dxe6 Lh5 33.Rg1 Txc1 34.Txc1 f4 35.Dd2 Rg4 36.Dd7 fxe3 37.Rh3 Df6 38.Ld1 exf2 0-1
Norri Joose - Yrjola Jouni [A21]
SM SM (7), 1996
[Jouni Yrjölä]
1.d4 d6 2.c4 e5 3.Rc3 exd4 4.Dxd4 Rc6 5.Dd2 Rf6 6.b3 a5!? 7.Lb2 a4 8.Td1 [8.Rxa4 d5 9.cxd5 Re4 10.De3 Txa4 11.bxa4 Lb4+-+] 8...axb3 9.axb3 g6 10.e4 [10.Rd5 Lg7 11.Dg5 Rxd5 (11...Rh5!?) 12.Dxd8+ Rxd8 13.Lxg7 Tg8=] 10...Lg7 11.Ld3 Rd4 12.b4 0-0 13.Rge2 Rc6 Mahdollinen on 13...Rg4 14.0-0 Rc6.
14.Rd5 Re5 15.0-0 Rxe4?!
Johtaa hämäriin komplikaatioihin. Ei kannata 15...Ta2 16.Rdc3, mutta
15...Rxd5 16.Lxe5 Lxe5 17.cxd5 Ld7 18.f4 Lg7 olisi ollut hieman edullisempi mustalle.
16.Lxe4 Rxc4 17.Lxg7 Rxd2 18.Lxf8 Rxe4 19.Le7 Dd7 20.Rg3 Rxg3 21.Rf6+ [21.fxg3 Db5] 21...Kg7 22.Rxd7 Rxf1
Parempi ehkä 22...Re2+ 23.Kh1 Lxd7 24.Ta1 Te8 25.Lg5 Lb5 26.Tfe1 d5 27.Ld2 d4 riittävin kompensaatioin.
23.Rf6 [23.Lf6+!? Kh6 24.Rb6 cxb6 25.Kxf1] 23...Rd2 24.Re8+ Kg8 [24...Kh6?! 25.h4 Re4 26.f3] 25.Rxc7 Ta2 26.h3
Jatkossa 26.Lxd6 Rc4 27.Lc5 Kg7 (27...Td2) 28.f3 valkealla olisi jo pientä etua.
26...f5 [26...Rc4 27.Td4 Tc2=] 27.Lxd6 Kf7 28.Lf4 Re4 29.f3?!
Valkea voisi pelata voittoa jatkossa 29.Td8 A) 29...Txf2 30.Lh6 Ke7 (30...Le6 31.Rxe6 Kxe6 32.Te8+ Kd5 33.Txe4 Txg2+ 34.Kxg2 Kxe4) 31.Txc8 Kd7 32.Th8 Kxc7 33.Txh7+ Kc8 34.Tg7 Tb2 35.Txg6 Txb4; B) 29...Le6 30.f3 Rc3 31.Le5.
29...Rc3 30.Td2 Txd2 31.Lxd2 Ra4 32.Kf2 ½-½
Babu,N (2415) - Hodgson,J (2555) [A41]
Novi Sad ol (Men) Novi Sad (6), 1990
1.d4 d6 2.Rf3 Lg4 3.e4 Rf6 4.Rc3 e6 5.h3 Lh5 6.De2 c6 7.g4 Lg6 8.h4 h5 9.g5 Rfd7 10.Lh3 Le7 11.Le3 d5 12.Rd2 Ra6 13.a3 Rc7 14.f4 dxe4 15.Rcxe4 Rd5 16.0-0 Lf5 17.Lxf5 exf5 18.Rf2 0-0 19.c4 Rxe3 20.Dxe3 Te8 21.Tae1 Rf8 22.Dd3 g6 23.d5 cxd5 24.cxd5 Dc7 25.Dc4 Db6 26.b4 Ld6 27.Rb3 Tac8 28.Rc5 Txe1 29.Txe1 Lxc5 30.bxc5 Txc5 31.Dd3 Dd6 32.Te5 Ta5 33.Db3 Txa3 34.Dc4 Tg3+ 35.Kh2 Tf3 36.Rh3 Da3 0-1
Anic,D (2435) - Hodgson,J (2570) [A41]
Metz op Metz (3), 1994
1.Rf3 d6 2.d4 Lg4 3.c4 Rd7 4.Db3 Tb8 5.g3 g6 6.Lg2 Lg7 7.Rbd2 c5 8.dxc5 Rxc5 9.Da3 Ld7 10.Rb3 Ra4 11.Rbd4 Db6 12.e3 Rf6 13.0-0 0-0 14.b3 Rc5 15.Td1 a5 16.Ld2 Ta8 17.Le1 Tfc8 18.Tab1 e5 19.Re2 Lf5 20.Ta1 a4 21.b4 Rce4 22.Tac1 Le6 23.c5 dxc5 24.Rxe5 cxb4 25.Lxb4 Txc1 26.Txc1 Rd5 27.Lxe4 Dxb4 28.Dd3 Rf6 29.Lf3 Lxa2 30.Kg2 De7 31.Db5 a3 32.Rd4 Ld5 33.Lxd5 Rxd5 34.Dxd5 Lxe5 35.Ta1 Lxd4 36.exd4 Dc7 37.Db3 Dc6+ 38.d5 Da6 39.Ta2 b5 40.Db4 Da4 41.De7 b4 0-1
Rey,G (2335) - Hodgson,J (2575) [A41]
San Francisco Mechanics San Francisco (8), 17.07.1998
1.d4 d6 2.Rf3 Lg4 3.c4 Rd7 4.e4 e5 5.Le2 Le7 6.Rc3 Lxf3 7.Lxf3 exd4 8.Dxd4 Lf6 9.Dd2 Re7 10.0-0 0-0 11.b3 Rc5 12.Lb2 a5 13.Tfe1 Te8 14.Le2 Rc6 15.f3 Lg5 16.f4 Lf6 17.Ld1 a4 18.Tb1 axb3 19.axb3 Rb4 20.Lc2 Ld4+ 21.Kh1 Dh4 22.Te2 Rxc2 23.Dxc2 Te6 24.Rb5 Lxb2 25.Rxc7 Ld4 26.Rxa8 Dxf4 27.Dd2 De5 28.Td1 Th6? [28...Rxe4 29.Txe4 Dxe4 30.Rc7 Tg6] 29.h3 Rxe4 30.De1? [30.Txe4 Dxe4 31.Dxd4 Txh3+ 32.Kg1 Dxd4+ 33.Txd4 Txb3 34.Txd6 Kf8 35.Rb6±] 30...f5 31.Td3 Rf2+ 32.Dxf2 Lxf2 33.Txe5 dxe5 34.Tf3? Ld4 35.Txf5 Tc6 0-1
Spesialistiksi voidaan kutsua pelaajaa, joka on harrastanut samaa systeemiä jo pitkään saavuttaen tason, joka on herättänyt huomiota ja kunnioitusta. Spesialisti voi katsoa olevansa silloin kun kaikki tuntuvat haluavan välttää systeemin tai ainakin sen tavallisimmat muunnelmat tavalla tai toisella. Tunnettuja hyvin menestyneitä spesialisteja ovat mm. Malanjuk hollantilaisessa tai Polugaevsky ja Kveinys sisilialaisen nimikkomuunnelmissaan. Yleensä spesialistit osaavat pitää muunnelmiaan hengissä tutkimalla, kehittelemällä uutuuksia tai vaihtelemalla pelitapojaan muunnelman sisällä riittävästi.
Surkeitakin tapauksia spesialismista tunnetaan. Esimerkiksi Shirov hävisi eräässä huipputurnauksessa neljä peliä valkeilla Nimzon 4.f3-muunnelmassa ja lopetti sen pelaamisen siihen. Fedorov putosi äskettäin kaikki turnauksen lohikäärmeet mustilla. Pelitavan elinkelpoisuuteen vaikuttaa luonnollisesti paljon sen korrektius, mihin tyyliin itse sitä käsittelee ja mitä siltä odottaa. Spesialistin pelitaso voi pudota väliaikaisesti pahastikin, jos hän luopuu systeemistään katastrofin tai kyllästymisen seurauksena.
Tässä on käsitelty asioita lähinnä mustan kannalta. Valkeilla problematiikka ja työsarka on suurempi, sillä on hyvä valmistella jotain mustan jokaisen avauksen varalle. Yleisesti ottaen valkeilla joutuu perehtymään enemmän erilaisiin asematyyppeihin ja vaaditaan enemmän yleisymmärrystä. Erityisen huolellisesti tulee valmistautua mustan yleisimpiin avauksiin. Esimerkiksi d4-pelaaja joutuu ottamaan muita tarkemmin huomioon kuningasintialaisen, Nimzo/daami-intialaisen ja slaavilaisen. e4-pelaajan kohtalon kysymys on yleensä, kuinka vahvoja aseita hän pystyy kehittelemään sisilialaisen varalle. Problematiikka mustan yleisimpiin avauksiin valmistautuessa on suunnilleen sama kuin mustilla valmistautuessa.
Pelaajan avausrepertuaarin kehittymiseen vaikuttaa:
pelityyli
pelivaiheiden painotus
mieltymykset
arvostukset ja muoti
kokemukset ja esimerkit
työtarmo ja aika
Normaalipelaaja kehittää itselleen yhden selkeän pääavauksen ja yhden tai kaksi vaihtoehtoavausta. Lisäksi pari yllätysasetta ei ole pahitteeksi. Liian suppeasta avausvalikoimasta saattaa syntyä ongelmia. Vielä arveluttavampaa on liika höntyily ja rönsyily, mutta tämäkin on henkilökohtaista.
Ei ole epätavallista eikä välttämättä huonokaan asia, jos pelaajan pääavaus jossain vaiheessa vaihtuu, etenkään jos se vaihtuu saman tyyppisiin asemiin johtavaan sukulaissysteemiin. Iän myötä väkisinkin pelaajan mieltymykset muuttuvat. Myöskin sellaista tapahtuu, että pelaaja muuttaa kokonaan pelityylinsä ja siten myös avaussysteeminsä. Esimerkiksi pelaaja voi todeta että hänelle sopii sitkeä ja varma asemapeli hyökkäyspelin sijaan ja hän vaihtaa kuningasintialaisen slaavilaiseksi tai Nimzoksi. Päinvastaistakin sattuu. Nuori Kasimdzanov nousi supersuurmestariksi terävöitettyään avauksiaan.
Yleisesti ottaen aina saman avauksen pelaaminen ei ole kovin kehittävää, sillä tällöin ei synny riittävästi kokemusta eri tyyppisistä asemista. Ovela ja hyvin valmistautunut vastustaja voi keksiä keinon pakottaa tuntemattomiin asematyyppeihin. Eräissä avauksissa saattaa olla suurta hyötyä kokemuksista sukulaisavauksista. Esimerkiksi kuningasintialaisen pelaaja voi usein siirtyä edullisesti benoni-tyyppisiin asemiin.
Kannattaa luoda yhtenäinen avausjärjestelmä, josta ei löydy pahoja aukkoja. Kieroimmat pelaajat kehittelevät yhtä mittaa siirtojärjestys- ym kikkoja, joilla he pyrkivät viemään vastustajansa oudoille vesille tai pois asematyypeistä, joista tämä pitää tai omaa laajan kokemuksen. Silti vahva yleisymmärrys eri tyyppisistä avauksista ja asematyypeistä on tärkeää, koska monet vastustajat eivät noudata (ainakaan tarkasti) avausteoriaa. Olen kuullut jonkun toteavan osuvasti: "Tärkeintä avauksessa on selvitä sellaiseen keskipeliin, jossa viihtyy".