Shakin synkeä itkuvirsi

Sep' on vanha Niemetyinen, tuuppaaja iänikuinen.
Ajoa karittelevi, shakkipeliä pyörittelevi.
Siirron siirsi, toisen tuuppasi, keksi kohta kolmannenki.
Jopa kerralla kolmannella pulma vastahan tulevi,
peli täysin puuroutuvi.

Siitä vanha Niemetyinen, tuuppaaja täytisen tohelo,
väänti päätä, murti suuta, murti mustoa haventa.
Allapäin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin,
itse sen sanoiksi virkki, sanan lausui, noin nimesi:
"Miksei matti mätkähtännä, pattiansa lauennunna?
Kombi kovin kulkenutkaan, siirtosarja selvinnytkään?"

Tuosta Lieto Niemetyinen, mestari monitahoinen,
ryhtyi kombin katsontahan, pattiansan arvantahan,
mattiverkon mietintähän.

Jopa viikon avausta tutki, toisen kombeja katseli,
kolmannen kelloa tuijotti.
Eipä mattia löydäkänä, arvoa ei pattiansaa.

Niinpä vanha Niemetyinen tuuppaja iänikuinen,
siinä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:
"Kun ei matti käsille löydy, voittojatko näkysälle,
laitan koneen tutkimahan, väkipentin vääntämähän!"

Tutki tuota koodinpätkät, Fritsi tutki, Mefisto mietti,
IBM enemmän tutki, Rebelli raivona rynnisti.
Tuli tuiski näytöstänsä, säkenet sormiosta säykkyi,
kipunoiset kovalevystä. Tomu nousi taivahallen,
savu pilvihin sakeni.

Jo ryhtyi Lieto laulamahan, Niemetyinen loitsimahan,
jopa lauloi jotta tuntui! Kombin lauloi koukeroisen,
tilaedun tuntuvamman, pattiansan pakottavamman,
mattiverkon mahtavimman, näille lautojen ruuduille,
nappuloille nimetyille.

Niemetyinen

13.8.2001