FM Petri Kekki

Syntymäaika ja -paikka:
4.5.1966 Helsinki

Opiskelut ja ammatti:
Opiskelija, Helsingin Liiketalouden Ammattikorkeakoulu (HELIA) – tietojenkäsittelyn koulutusohjelma.

Perhesuhteet:
Naimisissa

Shakkisiirtojen oppiminen:
Alle 3-vuotiaana.

Shakkikerhoon liittyminen:
Noin 6-vuotiaana.

Nykyinen shakkikerho:
MatSK

Saavutukset shakissa:
FM (1 KvM-tulos)
SM-kisat: 1992 (6) , 1994 (5) , 1997 (9), 2001 (8).
Helsingin mestari 1999
Nopean shakin SM 2001
Nuorten (<20 v) SM 1985
Nuorten EM-kisat 1986 12.
Varhaisnuorten (<16 v) SM 1981
Varhaisnuorten MM-kisat 1981 11.
JSM-mitalit: 5-2-2 (mikäli ShakkiNetin tilastoihin on uskominen)
Joukkuepikapelit: 1 mestaruus, kymmenkunta muuta mitalia

Paras peli:
En osaa laittaa pelejäni järjestykseen tällaisella kriteerillä, sillä käsite paras on niin moninainen.

Makea voitto:
Molemmat voittoni edesmennyttä KvM Antti Pyhälää vastaan. Antista muodostui minulle ihmeellinen Angstgegner, sillä saldoni häntä vastaan pelatuissa pitkissä peleissä oli 26 pelistä vain 2 voittoa ja 14 häviötä! Silti häntä vastaan oli aina mukava pelata, sillä usein olin avauksen jälkeen saavuttanut jollei nyt ihan voittopeliä, niin ainakin edullisen aseman. Jotenkin onnistuin nuo pelit kuitenkin aina häviämään!

Onnekas voitto:
Onnekkaita voittoja on varmasti monia, mutta ihmismieli on sen verran ihmeellinen, että jälkeenpäin ”tuurivoittoja” muistellessa ne yleensä muuttuvat hyvin pelatuiksi peleiksi. Eräs muistikuva tulee kuitenkin mieleen varhaisnuorten SM-kisoista vuodelta 1980 Porista. Viimeisen kierroksen pelissä jouduin häviön partaalle, sillä sotilasloppupelissä minulla oli sotilas vähemmän. Vastustajani oli kuitenkin sen verran huolimaton, että pääsin tekemään klassisen sotilasläpimurron ja voitin pelin.

Katkera tappio:
Näitähän mahtuu uralle kaikille varmaan enemmän kuin tarpeeksi, mutta minulle selvästi yli muiden on SM-kisojen 1992 viimeisen kierroksen peli E.-M. Hakulista vastaan. Lähes jo taskussa ollut voitto vaihtui tappioksi lopullisessa pikapelihuiskinnassa. Samalla jäi saamatta SM-hopea, olympiajoukkuepaikka, KvM-tulos ja jonkin verran ruokarahaa.

Pahin munaus:
Mieleeni muistuu peli vuodelta 1982 jostain nuorten turnauksesta, jossa eräässä pelissä voitin puhtaan upseerin 15 siirron paikkeilla. Peli jatkui normaalisti ja loppujen lopuksi onnistuin syömään kaikki vastustajani nappulat pois. Viimeistä tornia syödessäni yllätykseni oli kuitenkin suuri, kun vastustajani innostui asiasta enemmän kuin minä. Vasta syvällisemmän tarkastelun jälkeen minullekin paljastui, että asema oli patti. Mainittakoon, että tuota tornia ei ollut pakko syödä!

Unohtumaton shakkikokemus:
Näitä on paljon, mutta suuri osa niistä sisältää piirteitä, joita ei ole hyvä julkisesti repostella sivustolla, jota tulevat Garri Kasparovimme saattavat lueskella. Erään unohtumattomimmista shakki-illoista kuitenkin vietin vuoden 1985 viimeisenä päivänä. Olin pelaamassa nuorten EM-kisoissa Hollannin Groningenissa.

Uuden vuoden aattona oli vuorossa toiseksi viimeinen, eli 12. kierros. Sain vastaani turnausta täydellisesti dominoineen (siihen mennessä 10/11) pietarilaisen pelaajan. Vastustajastani teki entistä (vai pitäisikö sanoa nykyistä!?) pelottavamman hänen maatunnuksensa, joka tuohon aikaan oli vielä SOV nykyisen RUS:in sijaan. Etukäteen mahdollisuuksiani ei pidetty kovinkaan suurina, mutta yllätin kaikki (paitsi tietysti itseni) ja sain avauksen ja keskipelin jälkeen edullisen aseman. Laskuvirheen jälkeen päädyin kuitenkin huonommalle puolelle. Tässä vaiheessa vastustajani realisointi ei ollut parasta mahdollista ja lopulta kuuden tunnin huhkimisen jälkeen päädyimme keskeytysasemaan (nykyajan nuori saattaa tietysti kysyä, että mikä ihmeen keskeytysasema – onko se kenties jotain syömistä?), jossa minulla oli pelkkä daami ja vastustajalla torni, lähetti ja kaksi sotilasta.

Kuoripelejä jatkettiin parin tunnin tauon jälkeen muistaakseni kello 22. Koska pelit piti saada päätökseen ennen viimeistä kierrosta, oli suunnitelmissa sitten pelata peli kerralla loppuun saakka (tuohon aikaan peliaika oli rajoittamaton, eli uuden aikatarkistuksen jälkeen oli aikaa aina tunti seuraaviin 20 siirtoon). Kun asema näytti vielä vaativan pitkällisen veivaamisen ennen tappion karvasta kalkkia, manailin jo mielessäni menetettyjä uuden vuoden juhlia. Yllätyksekseni onnistuin kuitenkin saamaan aikaan aseman, josta vastustajani ei voinut edetä ja sovimme tasapelistä lähes 8 tunnin taistelun jälkeen juuri sopivasti 10 minuuttia ennen puolta yötä.

Hotellimme (samalla myös pelipaikkamme) alakerrassa tunnelma oli juuri kohoamassa parhaimmilleen järjestäjien tarjoamien kuohujuomien poksahdellessa. Sittemmin vastustajani urakehitys on ollut omaani hiukan nopeampaa ja voinkin nykyään todeta juhlineeni uutta vuotta FIDE:n maailmanmestarin vuosimallia 2000 kanssa.

Arvokkaimmat päänahat:
Yleensä yritän vältellä tilanteita, joissa joutuu luokittelemaan ihmisiä eri kategorioihin, sillä se ei ole mielestäni kovinkaan korrektia käyttäytymistä. Olen onnistunut voittamaan joitakin suur- ja kansainvälisiä mestareita (tämä luokittelu on heidän itsensä aiheuttama). Jätän kuitenkin heidät laittamatta arvokkuusjärjestykseen, sillä järjestykseni (jos sellainen olisi olemassa) saattaisi loukata jotakuta, sillä se ei välttämättä noudattelisi yleistä Selo/Elo-titteliskaalaa.

Avausvalikoima:
Suomi-kannasta löytyy yli 500 peliä asiasta kiinnostuneille tutkittavaksi.

Pelityyli:
Tämä on taas niitä luokittelujuttuja, mutta jos tähän on jotain pakko vastata, niin sanoisin, että pyrin käyttämään mahdollisesti avautuvat mahdollisuudet parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi.

Shakkimotto:
Tähän sopii se ikivanha totuus, että shakki on herrasmiesten peli.

Parhaat saavutukset elämässä:
Sen ymmärtäminen, että sillä mitä muut sinusta ajattelevat, ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on se, että itse voit ja osaat arvostaa itseäsi ja tekemisiäsi.

Muut harrastukset:
Tällä hetkellä opiskelulta ja shakilta ei paljon aikaa muuhun jää. Vakituinen kuntoliikuntaharrastus on haaveena.

7.10.2001