Olympialaisten avajaiset

Kuubalaiset valmistautuivat olympialaisiin huolellisesti, eikä Capablancan kotimaa säästänyt mitään kisojen onnistumisen puolesta. Kuuban pääsanoma-
lehti Granma kirjoittikin avajais-
päivänä, että avajaisten hetkellä koko maa oli yhtä ainoaa valtavaa shakkilautaa. Shakki näkyi mainoksina ja shakki-
nappuloina teiden varsilla sekä shakkilauta-aiheisissa vaatteissa. Habana Libre mainosti turnausta valomainoksin, joihin oli myös toteutettu yhden siirron mattitehtävä. Harmi, että puuttumaan jäi kisojen kunniaksi tehty romminen shakkidrinkki, sillä sen juoman nauttimisesta olisi varmasti jäänyt ikuinen perinne shakinpelaajien keskuuteen.

Olympialaisten avajaiset järjestettiin näyttävästi Coliseumissa, jonka kaikki 14 000 istumapaikkaa olivat täynnä. Ohjelmassa oli uunituore shakkibaletti, Kuuban kansallislaulu, FIDE:n hymni ja puheita. Maan johto Fidel Castrosta alkaen kunnioitti läsnä-
olollaan avajaisia. Ilmassa oli suuren shakkijuhlan tuntua ja ensimmäisen pelikierroksen odotusta.

Jo monien kansainvälisten kisojen konkari Ojanen muistaa, ettei hänellä ollut kokeneena pelaajana jännitystä ennen ensimmäisen kierroksen alkua, mutta kylläkin intoa päästä mukaan otteluun näyttämään omat taidot. Ensimmäisen pelin aikana askarruttaa usein oma pelitaso verrattuna muihin pelaajiin. Tällä kertaa Kalle saattoi lähteä peleihin hyvällä itseluottamuksella. Joukkueella ei ollut muita tavoitteita kuin pelata yritteliäästi kamppaillen, eikä niitä tasapelejä monta tullutkaan, vaikka suurmestarien tasapelitarjoukset otettiin yleensä vastaan.

Kisojen järjestelyt pelaamisen osalta olivat erinomaiset. Kaikki joukkueet mahtuivat pelaamaan hotellin alakerrassa olevaan pitkänomaiseen saliin, jonka toisessa päässä olivat rinnakkain kaikkien osanottajamaiden liput luonnollisessa koossa. Köydellä aidatun pelialueen sisällä oli kisoja varten tehdyt pöydät, joihin oli istutettu marmoriset shakkilaudat. Jokaisen laudan vieressä istui virkailija, joka kutsui tarvittaessa tuomarin paikalle. Pelitilaa oli asiallisesti ja tupakointi oli siihen aikaan sallittua. Valokuvaaminen oli kielletty pelien aikana ankarasti.

Pelin päätyttyä pieni ryhmä yhtenäisesti puettuja koululaisia marssi paikalle ja korjasi pelivälineet pois. Pelit pelattiin iltapäivällä, kuoripelit seuraavana aamuna. Täydelliset turnaustaulukot olivat erillisessä tilassa. Järjestelyhenkilökuntaa oli reilusti paikalla, joten bulletiinitkin saatiin nopeasti valmiiksi. Pelejä jäätiin katsomaan sen jälkeen, kun oma peli päättyi. Shakillisesti varsinkin Fischerin pelien seuraaminen oli antoisaa.

Ruokailuajat hotellin ravintolassa oli sovitettu peliaikoihin. Kansainvälinen ruoka jäi mieleen, erityisesti kuriositeettina Scandinavian Soup, joka muistutti suomalaista perunakeittoa. Kun oltiin vielä täysihoidossa, ei ruoan suhteen ollut valittamista. Suomen joukkueella oli ravintolassa oma pöytä ja pelaajilla omat paikat. Aatu onnistui luomaan hyvät suhteet usein ruokaa tarjoilleeseen vanhaan herraan ja sai ilmaiset drinkit sulkemisajan jälkeenkin.

Uima-altaalla löhöily ja aulan shakkilaudoilla pelaaminen olivat myös suosittua pelien välisen ajan viettoa. Kerran Castrokin seurueineen tupsahti paikalle, jolloin Heikki Westerinen oli päässyt neuvomaan hänelle siirtoa taskushakkilaudalla. Mistään keskusteluista ei tietenkään voinut puhua, kun seurueen tyyliin kuului aito ”vallankumouslook” eli kenttäpuku ja pistooli vyöllä.