Turnauksen tuloksia

Kisojen ehdoton voittajasuosikki oli Neuvostoliitto. Jugoslavia ja Unkari olivat seuraavaksi vahvimmat mitalikolmikon suosikit, mutta lopputuloksissa USA kiilasi toiseksi lähinnä Bobby Fischerin uskomattomien pelisuoritusten ansiosta. Kuubalaiset onnistuivat kotikisoissaan erinomaisesti ja pääsivät A-finaaliin. Shakkiperinteitä kunnioittaen kuubalaiset vaalivat kisojen aikana kuubalaisen maailmanmestari José Raúl Capablancan muistoa.

Turnauksen tähtipelaajiin kuuluivat koko silloisen shakkimaailman kerma. Etukäteen vahvimpaan Neuvostoliiton joukkueeseen kuuluivat MM Petrosjan, SM Spasski, SM Tal, SM Stein, SM Kortshnoi ja SM Polugajevski – kaikki kovia miehiä voitettavaksi. Unkarilaiset SM Portisch ja SM Szabo, jugoslavialaiset SM Gligoric ja SM Ivkov, argentiinalainen SM Najdorf, tanskalainen SM Larsen, itä-saksalainen SM Uhlmann ja islantilainen SM Olafsson olivat muiden maiden tähdet. Kisojen kirkkaimmaksi tähdeksi nousi kuitenkin SM Fischer, joka nousi suorituksillaan shakkieliitin huipulle. Hän hävisi ensimmäisen pöydän pöytäpalkinnon täpärästi 0,3 prosentin erolla Petrosjanille.

Kisojen suuri tapaus oli Neuvostoliiton ja USA:n välinen ottelu. Fischer kieltäytyi uskonnollisista syistä pelaamasta sapattina ja sen vuoksi koko USA:n joukkue kieltäytyi pelaamasta. Peli julistettiin ensin Neuvostoliiton 4-0-voitoksi, mutta Moskovasta tuli käsky pelata ja lopulta ottelu saatiin järjestetyksi ja pelattiin ystävällisessä hengessä. Neuvostoliitto voitti mittelön 2,5-1,5. Kärkipöydällä tuurasi Spasski pelaten tasan, näin säilytettiin maailmanmestari Petrosjanin maine.

Tulevan maailmanmestarin Fischerin pelejä seurattiin tarkasti ja suurimman vaikutuksen tekivät hänen peliensä laatu. Jos pitkälle valmisteltu avausmuunnelma ei vielä johtanut ratkaisevaan etuun, niin tiukka asemallinen puristus teki sitten selvää viimeistään loppupelissä. Fischer yllätti suurmestarit Gligoricin ja Portischin käyttämällä rauhallisena pidettyä espanjalaisen vaihtomuunnelmaa d-vaihtoineen. Ilkka Kanko katsoi ohimennen tilannetta Bobbyn ja Glicon pelissä. Avausvaihe oli menossa ja Bobby oli jo voittanut kaksi kevyttä tornista. Ilkka oli jo jatkamassa matkaa, kun havahtui huomaamaan että mistä tornista? Tosiasiassa Glico oli jo onnistunut häviämään kaksi upseeria. Ja kyllä huippupelaajakin voi näyttää surkealta!

Loistavimman sommittelupelin sai aikaiseksi entinen ihmelapsi SM Arturito Pomar, joka oli siihen aikaan Espanjan itseoikeutettu ykköspelaaja. Ruotsin sympaattisella Martin Johanssonilla oli kyseenalainen kunnia olla häviävänä osapuolena tässä maailmankiertäjäpelissä. Jokaisessa hyvin onnistuneessa turnauksessa täytyy myös kiertää ainakin yksi mehevä juoru. Mihail Tal julistettiin kisojen naissankariksi, sillä joku tiesi kertoa, että lapulla peitetyn mustan silmän syy oli mustasukkaisen aviomiehen yllätys itse teosta.

Lopputulokset:

1. Neuvostoliitto (Petrosjan, Spasski, Tal, Stein, Kortshnoi, Polugajevsky)
2. USA (Fischer, Byrne, Benko, Evans, Addisson, Rossolimo)
3. Unkari (Portisch, Szabo, Bilek, Lengyel, Forintos, Barczay)
4. Jugoslavia (Gligoric, Ivkov, Parma, Matanovic, Matulogic, Ciric)
5. Argentiina (Najdorf, Panno, Bolbochan, Sanguinetti, Garcia, Schweber)
6. Tshekkoslovakia (Pachman, Hort, Filip, Kavvalek, Jansa, Ujtelky)
7. Bulgaria
8. Romania
9. DDR
10. Tanska
11. Islanti
12. Espanja
13. Norja
14. Kuuba

Pöytäpalkinnot:

1. Tigran Petrosjan (Neuvostoliitto) 88,5 %
2. Oscar Panno (Argentiina) 77,8 %
3. Mihail Tal (Neuvostoliitto) 92,3 %
4. K. Langeweg (Hollanti) 80 %
5. Viktor Kortshnoi (Neuvostoliitto) 80,8 %
6. Laszlo Bárczay (Unkari) 91,7 %