Päättäjäisten shakkielämys

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Lopulta pitkän turnauksen viimeinenkin peli oli pelattu ja oli päättäjäisten aika. Mieleenpainuvimmaksi tapahtumaksi jäi varmasti vallankumousaukiolla tehdyllä 64-ruutuisella shakkilaudalla pelattu maailmanennätyssimultaani. Iltapimeässä valojen loisteessa 312 kisojen osanottajaa ja 50 kuubalaista mestaria pelasivat 6840 vastustajaa vastaan. Mikä harras tunne onkaan pelaajien mielet vallannut - pimeä ilta, valot, shakkilaudat ja hiljaisuus, jonka rikkoi vain nappuloiden äänet.

Fidel Castro pelasi MM Petrosjania vastaan, joka oli nopeasti ehdottanut tasapeliä, mihin Castro suostuikin! Muut vastustajat oli jouduttu haalimaan vähän sieltä sun täältä, joten Ilkka Kankokin sai vastaansa enimmäkseen koulupoikia, joiden shakillinen taso oli heikko. Spektaakkeli päättyi luonnonvoimien mahtiin – puhkesi trooppinen rankkasade ja aukiota ympäröineiden valaisinpylväiden kuumenneet lamput alkoivat paukahdella ja pelaajat olivat kuin tykistökeskityksessä. Siitäkös riemu syntyi!

Järjestäjät lahjoittivat jokaiselle pelaajalle setin turnauksessa käytettyjä shakkinappuloita upeassa puulaatikossa ja ison laatikollisen kuuluisia kuubalaissikareita. Lisäksi jokaisen joukkueen kapteenille lähetettiin kilpailussa käytetty pelipöytä marmorilautoineen. Näin jokaiselle pelaajalle jäi konkreettiset muistot kisoista.

Matka oli ollut poikkeuksellisen mieliinpainuva kaikkine elämyksineen. Legendaaristen suurmestarien pelien seuraaminen oli ollut yksi kisan kohokohtia. Vanha kunnon ”pitkä” peliaika sekä turnausjärjestelmä alku- ja loppukilpailuineen takasivat hienon kilpailun ja jokaiselle joukkueelle periaatteessa oikean loppusijoituksen. Nykyisin käytössä olevalla systeemillä on kärkijoukkueita lukuunottamatta turhan suuri osuus onnella.

Kisojen järjestäjät ja Fidel Castro onnistuivat propagandassaan täydellisesti. Pelaajat eivät päässeet kisojen aikana kosketuksiin tavallisten perheiden kanssa, mutta luultavasti sekään ei olisi oleellisesti muuttanut heidän mielipiteitään Kuubasta. Köyhyyden aiheuttamaa hätää ei nähty, eikä kerjääjiä ollut. Näytti siltä, että reaalisen elämän niukkuus oli jaettu tasan koko kansan kesken ja että jokaisella oli kaikki tarpeellinen elämistä varten. Kansan näkyvimmäksi ominaisuudeksi jäi mieleen sydämestä pursuava elämänilo!