Ikuinen rakkaus

Vasta teatterin jälkeen löytyi se kaikkein rakkain taidemuoto – kirjoittaminen. Näin ainakin Jorma väittää. Harmikseni kirjoittamisen jälkeen ei ole tulossa populaaristi tangoa ja ankkoja tai korkeasti oopperaa ja monalisoja. Ainoastaan tuhkauurna. Olenko ikävällä päällä, kun mieleni tekisi vielä kysyä entäpä performance?

Mutta ei minun tarvitse, koska sen näkee niin selvästi. Ikuinen rakkaus miehen ja kirjoittamisen välille on syntynyt. Miksi muuten Kahlil Gibranin "Idän ja lännen profeetta" olisi antanut rohkeutta nuorallatanssiin, Hermann Hessen "Arosusi" avannut silmät näkemään metsän puilta ja "Lasihelmipeli" tiedostanut kollektiivisen tajunnan?

Onnen hedelmät

Jorman on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen rakkaita lapsiaan, jotka ovat syntyneet välähdyksinä ajasta ja paikasta riippumatta, arkipäivän elämässä tehtyjen havaintojen pohjalta. Mutta yllätyksekseni: "Aikoinaan maapallo oli pannukakku. Tulevaisuudessa poliittinen kartta on pyöreä.", osoittautuu isän suosikiksi, koska siinä kuulemma kiteytyy paljon asioita pienessä tilassa.

Jälleen kerran huomaan eron miesten ja naisten välillä, minua kun olisi kiinnostanut enemmän romanttisempi: ”Päivänkakkaran terälehdet ja rakkauden paradoksi: pariton rakastaa, parillinen ei rakasta.” En nyt olisi itsekään asettanut sitä muiden yläpuolelle, mutta se olisi sopinut paremmin tämän jutun väliotsikoihin.