Elämän tarkoitus

Saatuani hyvän vaihteen päälle, jatkan kysymyksellä taiteen ja leikin suhteesta. Mutta en uskalla enää kysyä, mitä Jorma tarkoittaa vastauksella: ”Taide on leikkiä, jossa itku ja nauru eivät ole kaukana toisistaan. Leikeissä tulee kuitenkin huomioida myös kohteen sietokyky. Siksi olenkin ihmetellyt, kauanko piilokameraleikki vielä jatkuu. Mittani alkaa nimittäin vähitellen täyttyä.”

Päätän siirtyä hieman äkkinäisesti illan viimeiseen kysymykseen. Lähestyn tätä omassa elämässään asioihin hieman varovaisemmin kuin tietokoneen näppäimissä suhtautuvaa ystävääni vielä sillä kaikkein isoimmalla kysymyksellä. Mikä on elämän tarkoitus? Ja vihdoin minut palkitaan. Vastaus kuuluu syvällä rintaäänellä: ”Oman parisielun kohtaaminen.”

Epilogi

Keskustelu Telakalla päättyi loistavasti ja olin jälleen kerran laajentanut maailmankuvaani. Toivoin pystyneeni jättämään jotakin ajattelun tynkää Jormalle, mutta jotenkin minulla oli aika epävarma olo sen suhteen. Loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä, sillä vuori siirtyisi Muhammedin luo aikanaan.

Ja minä olin vielä hengissä. Serkkuni liityttyä seuraamme olin syrjäkarein katsellut kahden mestarin kohtaamista. Tavallaan huokaisin helpotuksesta, kun he vain joivat kupin kahvia ja vaihtoivat lahjoja. En ollut vielä kuitenkaan valmis luopumaan kiduttavasta leikistä, sillä mielessä pyöri jo seuraavat sokkotreffit. Mutta kenelle?

Anna-Mari Hursti