|
Ajatuksia pikashakin SM:stä
Pikashakin henkilökohtaisesta Suomen mestaruudesta on kilpailtu
vuodesta 1974 lähtien. Tavallisimmin osanottajat tulivat takavuosina
karsintojen kautta. Lisäksi 1980-luvulla järjestettiin
myös avoimet SM-kilpailut. Vuodesta 1998 lähtien kilpailut ovat
olleet suomalaisille avoimet.
Osanottajia vuosina 1998-2003:
75, 94, 80, 64, 72, 71
Eli määrä on melko vakiintunut ja vain n. 10 prosenttia vastaavien
joukkuekilpailuiden pelaajamääristä ja 5 % lisenssipelaajista.
Vuonna 2003 oli pääkaupunkiseudun ulkopuolisia kolmannes pelaajista.
Esim. turkulaiset ja tamperelaiset melkein puuttuivat.
Osanotossa on selvästi parantamisen varaa.
AIKATAULU
Aikataulu tuntuu edelläkerrotun perusteella olevan probleema.
Turnauksen aikataulu ja muu järjestely tulisikin toteuttaa siten,
että parin tunnin matkan takaa olisi mahdollista käydä pelaamassa
pelit ilman majoituskustannuksia. Tällöin sopiva peliaika voisi
olla esim. 11.00 - 17.00. Tässä ajassa 24 peliä taukoineen tulee
suoritettua. Suurempi pelimäärä tuntuisi jo monille olevan liian rasittavaa.
SELON JA SIJOITUKSEN VASTAAVUUS
Oheisessa tilastossa tarkastellaan vuoden 2003 SM-kilpailun tuloksia.
Loppukilpailuihin osallistuneet pelaajat on asetettu pikaselojensa
mukaiseen järjestykseen. Tämän listan sijoituksia on verrattu
pelaajien loppusijoituksiin turnauksessa. Puolella pelaajista
näiden sijoitusten ero oli alle neljän. Tilasto osoittaa selkeästi
selolukujen luotettavuuden kilpailumenestyksen arvioinnissa.
Joitakin selkeitä epäonnistumisia voi sattua. Jotkut nuoret
voivat ohittaa sijoituksissa toistakymmentä pelaajaa mutta ne
ovat kuitenkin jälkipuoliskossa.
VUODEN 2003 SM-TURNAUKSEN SIJOITUSTEN VERTAILUA
A = Pelaajien luku
B = Ryhmän korkein ja matalin pikaselo
C = Sijoituserojen itseisarvojen keskiarvot
D = Sijoitusten korrelaatio ( 1 = vastaavat täysin toisiaan)
E = Pikaselon mukaiset sijoitukset välillä
A B C D E
---------------------------------
Mestaruusryhmä 24 2523-2096 4,21 0,969 1-29
Sijoitusryhmä 1 22 2137-1808 7,36 0,552 21-56
Sijoitusryhmä 2 19 2005-1584 4,37 0,967 34-65
---------------------------------
Yhteensä 65 939 5,32 0,930 1-65
MISSÄ PELAAJAT LUURAAVAT
Oheisessa tilastossa on tarkasteltu pikapelin selolistojen pohjalta
suomalaisten pelaajien koostumusta seloluokittain. Seloluokka on
selon kaksi ensimmäistä numeroa. Suomessa lienee runsaat 1500
lisenssipelaajaa. Varsinaisella selolistalla on 6933 suomalaista.
Aktiivisiksi katsottavia mestaritason pikapelaajia on vajaa 100,
heistä n. 20 prosenttia osallistuu SM-kilpailuun.
Tilastosta huomataan kadon olevan alkavien parissa varsin suuri.
Myös pitemmälle ehtineiden joukossa yllättävän moni on jättänyt
harrastuksen. Kuitenkin shakki on harrastus, jonka parissa voisi
viihtyä vuosikymmeniä. Meillä on mahtavat pelaajareservit.
Kysymys on siitä miten saada ne mukaan.
SUOMALAISET PIKAPELAAJAT SELOLUOKITTAIN
A = Pikapelin selolistan kaikki pelaajat seloluokittain
B = Aktiiviset pelaajat, pelanneet vuosina 2001-2003
C = Aktiivisten pelaajien osuus kaikista pikapelaajista(100*B/A)
D = v. 2003 pelanneet
E = v. 2003 pelanneiden osuus aktiivisista pelaajista (100*D/B)
F = Passiiviset pelaajat (A-B)
LK 9-12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 YHT
----------------------------------------------------------------
A 58 97 149 260 351 397 419 354 239 170 76 34 12 4 2620
B 17 23 57 93 150 176 192 203 136 96 50 25 10 4 1232
C % 29 24 38 36 43 44 46 57 57 56 66 74 83 100 47
D 5 12 27 46 102 112 138 147 109 71 44 23 8 4 848
E % 29 52 47 49 68 64 72 72 80 74 88 92 80 100 69
F 41 74 92 167 201 221 227 151 103 74 26 9 2 0 1388
MITÄ TEHDÄ?
Erityisesti shakin talous on viime aikoina ollut tapetilla.
Taloudessa ovat asiakkaat avainasemassa. Harrastajat ja pelaajat
ovat näitä asiakkaita. Kaksi asiaa ovat tärkeitä: hinta ja tuote.
Shakkitoimintaan sovellettuna tämä merkitsisi kohtuullisen
hintaisia turnauksia, joihin pelaajat runsaslukuisesti haluaisivat
osallistua. Massojen osallistuminen yleisiin turnauksiin on myös
seurojen ja liiton talouden perusta.
Seuraavassa kuvattu turnausjärjestelmä pyytää olla yksi vaihtoehto
tämän toteuttamiseen.
TURNAUSMENETELMÄ
Pelaajat asetetaan pikaselon mukaiseen järjestykseen.
Ryhmään 1 tulee 13 ensimmäistä, ryhmään 2 pelaajat 14-26 j.n.e.
13 pelaajan ryhmiin. Kukin ryhmä pelaa yksinkertaisen sarjan.
Vajaa viimeinen ryhmä voi pelata enemmän. Ensimmäisen kierroksen
jälkeen kunkin ryhmän 4 parasta nousee ylempään ryhmään ja
4 viimeistä putoaa alempaan ryhmään. Toisen kierroksen
jälkeen vastaavasti 3 parasta nousee ja 3 viimeistä putoaa.
Kolmannen kierroksen eli semifinaalin jälkeen 2 parasta nousee
ja 2 viimeistä putoaa. Neljännen kierroksen jälkeinen tilanne
ratkaisee sijat 14...viimeiseen. Ensimmäinen ryhmä pelaa vielä
finaalikierroksen käännetyin värein. Neljännen ja viidennen
kierroksen yhteistulos 24 pelistä ratkaisee mitalit ja sijat 1...13.
PISTELASKENTA JA VERTAILU
Pistelaskennassa olisi suositeltavaa antaa voitosta 3 pistettä
ja tasapelistä 1 piste. Tällöin erilaisia pistemääriä olisi 35
(36, 34, 33...3, 1, 0). Tavalliseen tapaan pisteitä annettaessa
olisi pisteluokkia 25. Menettely vähentäisi tasapisteitä ja
vertailun tarvetta. Toiseksi pistelasku varmaan vähentäisi
sopuremissejä. Vertailu systeemissä täytyisi olla varsin
suoraviivainen. Edellä totesimme selon voimakkaasti ennustavan
lopputulosta. Täten vertailun voisi voittaa pelaaja, jonka selo
on suurempi. Tätä voi verrata siihen, että tasatilanteissa
shakissa mestari on monesti säilyttänyt arvonsa.
Ensimmäisestä ryhmästä ei ole nousumahdollisuutta. Ryhmän kärjen
tavoitteeksi voisi asettaa bonuspisteet loppukilpailuun.
Esim. kunkin kierroksen voittajalle piste ja toiseksi tulleelle
puoli pistettä. Bonuspisteiden maksimi näin olisi 3, mikä ei ole
kohtuuton määrä 24 pelin loppukilpailuun. Varsinkin kun ne on
ansaittu vahvoissa ryhmissä, joissa pahimmat kilpailijatkin olivat.
ERÄITÄ NÄKÖKOHTIA JÄRJESTELYISTÄ
Kun kilpailut tapahtuvat 6 pöydän ryhmissä, on pöytäjärjestelyt
helppo suorittaa etukäteen. Tulosten kirjaamisessa voi ryhmän
vapaana oleva pelaaja olla apuna, jolloin niukat järjestäjävoimat
voivat keskittyä muihin tehtäviin. Vapaavuorot ja n. 20-30 minuutin
järjestelyt kierrosten välillä antavat tarpeellisen virkistystauon.
Finaalikierros pöydät sopivasti järjestäen antaisi muille pelaajille
tilaisuuden seurata jännittäviä ratkaisupelejä.
PERUSTELUITA
Kilpailussa osanottajien selolistan 52 ensimmäisellä pelaajalla
on mahdollisuus mestaruuteen. Tämä takaa sen että ei kukaan
pelitaitonsa puolesta mahdollinen mitalintavoittelija jää
ulkopuolelle. Mestari on myös kilpailussa arvonsa ansainnut koska
se on saavutettu peleissä vahvimpia kanssakilpailijoita vastaan.
Taito voittaa tehokkaasti heikommat pelaajat ei ole enää ratkaiseva.
Tasaiset pelit ovat mielenkiintoisimpia pelaajille. Näin voitaisiin
saada mukaan pelaajia, jotka ehkä ovat pitäneet osallistumista turhana.
Myös kilpailu ryhmän voitosta ja noususta kaikilla tasoilla tekee
osallistumisen mielekkääksi. Pelaajan kunnon ja suoritusten
mukaan myös vastus kovenee. Sijoitukset ovat myös varsin "oikeita".
Pikapeliä pelataan varsin paljon seuroissa eikä tässä ole tarkoitus
erityisesti edistää pikapelin pelaamista vaan lisätä shakin
harrastamista ja antaa nuorille tilaisuus mitata taitonsa kehitystä.
Kehitys monissa urheilulajeissa on mennyt kilpailun osittamisen
suuntaan. Pesäpallossa 2 erillistä puoliskoa, monissa pallopeleissä
useampia ja lyhyempiä eriä, sprinttihiihdot... Näillä on pyritty
lisäämään mielenkiintoa ja jännitystä. Shakinkin kilpailumuotoja
tulisi kehittää päämääränä harrastuksen ja harrastajien lisäys.
Lopuksi voinen lainata tähän SKSL:n uuden puheenjohtajan
lausuman Suomen Shakin numerosta 5/2001:
"Hyvät ideat SM-pikashakin kasvattamiseksi eliittipelaajien
keskinäisestä mittelästä kansantapahtumaksi ovat siten jatkossakin tarpeen."
Erkki Latvio
24.11.2004
SM-pikapelien mitalistit
Artikkelit/arkisto
|
