Hyvä kirja, huono siirto?

Kirjailijapiireissä kuulee toisinaan pohdittavan, onko joku kirja julkaistu ison vai pienen kustantajan kautta, vaiko ”vaan” omakustanteena. Itse olen sitä mieltä, että erilaisille tyylisuuntauksille ja arvomaailmoille löytyy ainakin Suomessa tarvittavat julkitulokanavansa ja sitä kautta lukijakuntansa. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä – eli kohtalo johdattaa juuri oikean kirjan juuri oikealle lukijalle. On olemassa suurelle yleisölle suunnattuja kirjoja ja on marginaalikirjoja, joille Oriveden opettajani Olavi Jaman mukaan ”nurkkapöydässä nyökkäillään”.

Shakinpelaajien keskuudessa on totuttu ajattelemaan, että hyvä siirto on hyvä ja huono siirto on huono riippumatta siitä, kuka siirron tekee. Shakkipeli onkin objektiivinen sielunpeili, siinä ei pysty jälkeenpäin selittelemällä muuttamaan pelin lopputulosta. Näin ollen shakki myös sulkee pois mahdollisen suomalaiskansallisen perisynnin eli kateuden: ranking-lista kertoo lahjomattomasti pelaajien senhetkisen paremmuusjärjestyksen. Mikäli haluat kohentaa sijoitustasi listalla, sinun tarvitsee harjoitella enemmän ja pelata paremmin. Tulee kuitenkin muistaa, että shakkitaitoa ei saavuteta pelkästään pänttäämällä, vaan asioiden sisäistämisprosessi vaihtelee vaatien eri pelaajilta erilaisia ominaisuuksia ja ajanjaksoja – kuten elämässä yleensä.

Maa multaa lypsää, itkee myyrän silmä

Kirjallisuuden jakaminen hyvään ja huonoon ei ole yhtä selkeää. Jokainen kirjoittaja on oma tarinansa ja katsoo oman elämänsä elokuvaa, eikä kahta samanlaista elokuvaa ole. Työväenopiston kurssilla opettaja Markku Toivonen sanoikin heti aluksi, että ”kirjailija on aina ensimmäisellä luokalla”. Kirjoittamisen tekniikkaa voi kyllä jossain määrin kehittää, mutta ajatusmaailmat ovat kaikilla yksilöllisiä ja tilanteet elävät koko ajan vaatien siten kirjoittajalta jatkuvaa valveillaoloa. Suosikkikirjailijani Kahlil Gibranin kuolemattomalla ajatuksella voi soppaa hämmentää loputtomasti: ”Ne, jotka ymmärtävät meitä, kahlitsevat meissä jotakin”.

Kirjailijan ja shakinpelaajan toimikuvien yhdistäminen on harvinaista muttei ennenkuulumatonta. Molemmat lajit suosivat luonnetta, joka pystyy toisinaan viettämään pitkiäkin työvaiheita omassa henkisessä yksinäisyydessään. Erakkoelämän vastapainoksi kirjailijat tapaavat toisiaan erilaisissa tapahtumissa ja shakinpelaajat kohtaavat hengenheimolaisiaan kilpailuissa. Onneksi nykyään teknisten vempaimien ansiosta yhteydenpito kanssaveljiin ja -sisariin on helpottunut. Mainittakoon, että kuuluisin shakkia pelaava kirjailija Suomen historiassa on ollut epäilemättä Eino Leino, joka voitti vuonna 1906 maamme tuonaikaisen vahvimman shakkiseuran Helsingin Shakkiklubin kerhomestaruuden (varsinaisia SM-kisoja alettiin järjestää vasta vuonna 1922).

Taolaisissa mietelauseissa todetaan, että ”kun paljastat salaisuutesi, sinulla on enemmän kuin ennen” ja että ”viisaan tao on toiminta ilman kilvoittelua”. Mielestäni kilvoitella saa, mutta vertailukohteena ei tule pitää toisia vaan oman itsensä aiempaa olotilaa. Eikä jonkun onnistuminen ole muilta pois – päinvastoin! Niin kuin Gibran kirjoittaa: ”Kateellinen ylistää minua tietämättään”.

On aika nousta lentämään

Kirjailijoille usein esitetty ytimekäs kysymys kuuluu: ”Miksi kirjoitat?” Olavi Jama tulkitsee persoonaani Kaleva-lehden kritiikissään, että ”Kekille runo on väline, jonka avulla pelastetaan ihmiskunta”. Tässä hän on täydellisen oikeassa, sillä tilanne – ikävä kyllä – näin vaatii. Niin kuin Rakkauden suhteellisuusteoria -kirjani takakannessa todetaan, tavoitteeni on ratkaista jumalalliset mysteerit, jotta Maa-planeetta pystyisi nousemaan kollektiivisessa tietoisuudessa kosmisen järjestelmän seuraavalle tasolle.

Missioni on herättää rahvaan mielenkiinto myös rajan tuonpuoleisiin asioihin, jotta maapallon kvanttihyppy pääsee toteutumaan ajallaan vuoteen 2012 mennessä. Kunhan suuri yleisö havahtuu näkemään metsän puilta, toisin sanoen millaisia metafyysisiä viisauksia on piilotettu esimerkiksi Lordin ja Matti Nykäsen hahmoihin, koittaa muun muassa Kalevi Riikosen, Sirkku Törnroosin ja Seppo Heinolan kaltaisten kontaktihenkilöiden vuoro paljastaa universaaleja salaisuuksia myös taviksille.

We won the war!

Miten shakki sitten liittyy kosmiseen vallankumoukseen? Valkea ja musta, valo ja pimeys, Jumala ja Saatana, hyvä ja paha. Näin ajattelee kadunmies henkimaailman asioista. Koko ikäni shakkia kilpailumielessä pelanneena kuitenkin esitän vastaväitteeni liian yksioikoiselle tulkinnalle rakkaan pelimme filosofisesta ja uskonnollisesta tasosta. Shakissa voi hävitä valkeilla nappuloilla ja toisaalta voi voittaa mustia nappuloita siirrellen. Viisinkertainen Suomen mestari Joose Norri onkin todennut, että absoluuttisesti molemmin puolin parhaat siirrot koko pelin ajan tehtynä shakkipelin totuudellinen tulos on tasapeli. Tämä olisi hyvä myös maapallon poliittisten ja hengellisten johtajien tiedostaa kansojansa manipuloidessaan. Jin ja Jang, nääs!

Numeroloogiseen järjestelmääni perehtyneille voin kevennyksenä paljastaa vastauksen ikuisuuskysymykseen, mikä ero on nerolla ja hullulla. No, nero-sanan lukuarvo on 52 eli sama kuin valkea-sanan lukuarvo ja hullu on vastaavasti 74 eli musta. Shakkiturnauksissa pelaaja kamppailee vuorotellen molemmilla väreillä ja pääsee siten kilpailun aikana tutustumaan niin neron kuin hullunkin näkövinkkeliin.

Gens Una Sumus – Olemme yhtä perhettä

Shakin, teatterin sekä Lasihelmipelin ja Arosuden lukemisen tuottamien oivallusten yhdistelmänä ajatusmaailmani on kuluneiden vuosien aikana kohonnut zeniittiin. Kirjoittamisesta on tullut mitä parhain tapa ruotia mieleni syövereitä, ja tuottaakin suurta tyydytystä huomata myös ympäröivän todellisuuden reagoivan omiin teksteihini. Maapallo on suuri laiva, joka kääntyy hitaasti, mutta kuitenkin. Umpisolmuamme ei ole hetkessä solmittu, joten ei se hetkessä avaudukaan. Miksemme kuitenkin yrittäisi parastamme ja tekisi ”tuomiopäivän” odotuksesta nautinnollista kokemusta – kaikille.

Jorma Kekki

Julkaistu Kirjo-lehdessä 1/2007

1.4.2007