 |
Haastattelussa Nigel Short ja John Nunn
Antti Parkkinen 26.1.2008
Corus-turnauksessa mukana olevista suurmestareista on kenties suurinta huomiota saanut osakseen englantilainen Nigel Short, 42, jonka kädenpuristus tai pikemminkin sen puute
Bulgarian Ivan Tsheparinovin kanssa on saanut palstatilaa myös shakkimaailman ulkopuolella.
Tapauksen kulku on jo tullut moneen kertaan selostetuksi eri tiedotusvälineissä, joten en halua ottaa sen yksityiskohtia uudestaan puheeksi.
Short on kuitenkin sanavalmis mies, joka mielellään kommentoi lehdistöhuoneessa muiden pelaajien käynnissä olevia pelejä, ja onnistun pyytämään muutaman kommentin.
Kerrattakoon ensin Shortin tärkeimmät saavutukset. Hän voitti 1990-luvun alussa MM-ehdokasottelujen välierissä itsensä Anatoli Karpovin, loppuottelussa Jan Timmanin ja pääsi haastamaan Garri Kasparovin maailmanmestaruusotteluun.
Lontoossa vuonna 1993 pelatussa ottelussa Kasparov oli selvästi parempi, mutta Nigel pysyi vielä senkin jälkeen pitkään maailman kärjen tuntumassa.
Viime vuosina hänen tuloksensa ovat hieman hiipuneet, mutta mies on yhä maailmanlistan sijalla 72,
ja hänen vahvuuslukunsa kilpailun alussa oli 2645. Wijk aan Zeen A-ryhmässä hän on ollut mukana seitsemän kertaa ja voittanut kahdesti, vuosina 1986 ja 1987.
Olet pelannut vuosia maailman huipulla. Miltä nyt tuntuu pelata B-ryhmässä?
- Ensin ei tuntunut kovin hyvältä, mutta loppujen lopuksi asia on ihan OK. B-ryhmä tässä turnauksessa on sitä paitsi yhtä vahva kuin useimmat tavalliset huipputurnaukset,
sanotaan vaikkapa Espanjassa pelattavat.
Oletko tyytyväinen peliesityksiisi turnauksessa?
- Kyllä. Mielestäni olen pelannut oikein hyvin tähän mennessä.
Olet täällä pelannut harvinaisia avauksia kuten Evansin gambiittia. Oletko romanttinen sielu vai kyllästynyt päämuunnelmiin ja avausteorian valtavaan määrään?
- Olen pelannut Evansin gambiittia jo kauan. Pitkässä pelissä tulokseni siinä on ollut tähän mennessä +7.
Jos muiden mielestä osoittaa suurempaa kypsyyttä pelata espanjalaista ja siirtää a3 ja h3, niin se on heidän asiansa.
En ollut paikalla, kun selkkaus Tsheparinovin kanssa tapahtui. Luin kuitenkin, että sen jälkeen kaikki paikalla olijat halusivat paiskata kättä kanssasi. Pitääkö tämä paikkansa?
- Näin on. En ole koskaan saanut yhtä paljon onnitteluja. Lisäksi olen saanut valtavan määrän kehuvia sähköpostiviestejä jopa aivan tuntemattomilta ihmisiltä.
Kiitos.
- Saanko minäkin kysyä yhden kysymyksen: koska kutsutte minut Suomeen?
Toinen englantilainen John Nunn, 52, on shakkiyleisölle hieman tuntemattomampi.
Hänen saavutuksistaan lähishakissa tunnetaan ehkä parhaiten kuudes sija shakin maailmancupissa vuosina 1988-1989. Tämä kilpailu oli sarja huipputurnauksia,
joissa saavutetut pisteet ja sijoitukset laskettiin yhteen kokonaistuloksiin. Wijk aan Zeen A-ryhmässä hän on pelannut myös seitsemän kertaa ja voittanut kolmesti, vuosina 1982, 1990 ja 1991.
Nyt hän on paikalla toimittajana ja valokuvaajana.
Hän on myös varsinainen shakin moniosaaja, mikä tulee esille myös seuraavassa haastattelussa.
Et enää juuri osallistu kilpailuihin. Oletko lopettanut pelaamisen kokonaan? Miksi?
- Pitää paikkansa. Vanhetessa kilpailujen stressi alkaa käydä voimille.
Olit Wijkissa usein pelaajana. Miltä tuntuu olla paikalla katsojana?
- Se on suuri nautinto. On hienoa seurata sellaisten hienojen pelaajien kuin Kramnikin, Anandin ja Topalovin pelejä.
Mikä on paras muistosi Wijk aan Zeen turnauksista?
- Voitto Beljavskista vuonna 1985. (Huom. Tuo peli löytyy monista pelikokoelmista ja parhaiden pelien listoilta, Informatorista ja muualta.)
Mitä mieltä olet uudesta kättelysäännöstä?
- Asiasta on nostettu liian suuri meteli. Yleensähän ihmiset kättelevät ennen peliä, jotkut taas eivät tee niin. Tarvitaanko sitä varten erillinen sääntö?
Kuulostaa äärimmäisyyksiin menevältä toimenpiteeltä. Onko koko asia kuitenkaan niin tärkeä?
Mitä tuumit Carlsenista?
- Carlsenilla on erittäin hyvät mahdollisuudet edetä vaikka maailmanmestaruuteen saakka. Hänellä on kuitenkin vielä muutamia kokemuksen puutteesta johtuvia heikkouksia.
Esimerkiksi hänen avausvalmistelunsa eivät ole ihan huipputasolla ja hänen ymmärryksensä avauksista ei ole vielä kovin syvällinen.
Entä muista nuorista pelaajista?
- Nykyisin on paljon erittäin hyviä nuoria pelaajia, myös täällä B-ryhmässä. Tietokoneet ovat helpottaneet paljon varsinkin avausten oppimista.
Kun minä opettelin pelaamaan, käytössä oli lähinnä vain vanhoja kirjoja, Capablancan ja Aljechinin pelikokoelmia ja vastaavia. Pelaajien kehitys oli paljon hitaampaa.
Nykyisin varsinainen ammattisi on kustantaja. Olet mukana Gambit-yhtiössä, joka julkaisee vuosittain huomattavan määrän korkealaatuisia shakkikirjoja. Kuinka päätit ryhtyä puuhaan?
- Aloitin kirjoittamalla itse shakkikirjoja Batsford-kustantamolle 1980- ja 1990-luvuilla. En kuitenkaan ollut tyytyväinen kustantamoon, ja päätimme muutaman kaverin kanssa ruveta kustantamaan kirjat itse.
Bisnes siis sujuu?
- Menestyksemme on ollut alusta lähtien hyvä. Se on sikälikin hieno saavutus, että aloitimme tyhjästä. Useinhan vanhoja kustantamoja myydään uusille omistajille, jotka jatkavat toimintaa.
Me aloitimme nollasta. Batsford meni sittemmin konkurssiin. (Nauraa.)
Olet myös loppupelien asiantuntija, tehtäväshakin ja tehtävänratkaisun huippuja. Mikä näissä shakin lajeissa vetää sinua puoleensa?
- Niin, voitin tehtävänratkaisun maailmanmestaruuden viime syksynä. Tehtäväshakissa on vähemmän stressiä.
Onhan ratkaisukilpailuissakin stressiä. Jos ratkoo tehtäviä löytämättä oikeata ratkaisua, voihan sekin stressata?
- No, yleensä löydän ratkaisun. (Nauraa.) Jos vakavasti puhutaan, niin ratkaisukilpailut eivät kestä viikkoja vaan pari päivää. Jää enemmän aikaa muille asioille.
Tehtävissä ja loppupeleissä on myös se hyvä puoli, että siinä missä avausteoria muuttuu jatkuvasti, näissä pyritään ehdottoman totuuden löytämiseen.
Entä voiko tehtäväshakkiharrastus auttaa pelaajaa kehittymään käytännön pelissä?
- Eipä kovin paljon, eivät ainakaan mattitehtävät ja muut, joiden asemat eivät juuri muistuta käytännön peleissä syntyviä. Lopputehtävien ratkaiseminen ja yleensäkin loppupelien tutkiminen kyllä kehittää pelitaitoa, varsinkin taktiikan hallintaa.
Shakkiurasi alkuvaiheissa olit tunnettu myös lupaavana matemaatikkona. Harrastatko vielä matematiikkaa?
- En. Se on saanut jäädä.
Usein sanotaan, että shakilla ja matematiikalla on paljon yhteistä. Mitä mieltä olet tästä väitteestä? Mitä yhteistä, mitä eroa?
- En sanoisi, että niillä on paljonkaan yhteistä toistensa kanssa. Paitsi ehkä se, että molemmissa on käytössä aivojen visuaalinen osasto. Matematiikassakin ongelmanratkaisussa auttaa, jos vaikkapa yhtälö ja sen ratkaisun eteneminen on näkyvissä paperilla.
Käytännön shakissa taas vastustajan voittaminen on paljon tärkeämpää kuin parhaan mahdollisen ratkaisun löytäminen. Voisi kai sanoa, että matematiikalla ja loppupeleillä on enemmän yhteistä. Molemmissa etsitään totuutta.
Olet pelannut myös Suomessa. Mitä muistoja sinulle jäi?
- Päällimmäisin muisto on se, että oli erittäin kylmä. (Nauraa.) Pelasin kahdessa HS-turnauksessa 1980-luvulla. Ensimmäinen turnaus oli oikein hyvä, mutta se toinen… Pelihuoneisto oli aika hirveä.
|
|
