Shakkiturismia Wijk aan Zeessä

29.1.2009 Wijk aan Zee, Antti Parkkinen

Corus-turnauksen välipäivänä minulla oli vihdoin hyvä tilaisuus tutustua tähän viehättävään pikkukaupunkiin ja sen ympäristöön. Wijk aan Zee on kesällä suosittu rantalomakohde, sijaitseehan se vain 25 kilometrin päässä Amsterdamista. (Vähän kuin jos Naantali sijaitsisi Kirkkonummella tai Sipoossa!) Kesäaikaan tänne matkustaa myös paljon saksalaisia, ja paikallisten turistipalvelujen kakkoskieli onkin saksa. Englanniksi pärjää kuitenkin erinomaisesti, sitä tuntuu puhuvan hyvin lähes jokainen, ja hollanninkielistäkin tekstiä alkaa ymmärtää muutaman päivän jälkeen, jos ymmärtää vähän saksaa ja ruotsia. Hollannin kielen ero saksan kanssa on melkein niin kuin suomen ja savon. Ja ihmiset täällä ovat ainakin yhtä ystävällisiä kuin Kuopion torilla!

Pääsyy turistien tuloon on siis ranta. Näin talvella lähes autiota hiekkarantaa on kilometrikaupalla kumpaankin suuntaan. Pohjanmeri on kuitenkin tuulinen, ja vaikka aurinko paistaa, niin lämpimät vaatteet ovat tarpeen. Maisemat ovat joka tapauksessa vaikuttavat. Ja säitä uhmaten paikalle tulee päivittäin satoja hollantilaisia shakinpelaajia osallistumaan amatööriryhmiin tai muuten vain seuraamaan pelejä.

Heti rannan takana alkavat dyynit, jotka suojaavat mannerta eroosiolta. Itse Wijk aan Zeekin on noiden dyynien suojaama, mutta heti kaupungin pohjoispuolelta alkaa parinkymmenen kilometrin pituinen luonnonpuisto, jonne ei saa rakentaa ja jossa kulkeminen on sallittu vain merkityillä reiteillä. Minun lisäkseni siellä ei liikkunut talvipäivänä montakaan kulkijaa, vain muutama polkupyöräilijä oikaisi puiston halki varmaankin työmatkallaan. Hieman kauempana niityillä näkyi erikoisennäköisiä otuksia: paikallista rotua olevaa karjaa, jota pidetään puistossa laitumella, jotta kasvillisuus uusiutuisi luonnollisella tavalla. Dyynithän suojaavat mannerta sekä eroosiolta että soistumiselta. Hollantilaiset ovat oppineet vuosisatojen varrella pitämään huolta ympäristöstään, sekä valtaamalla maata meren alta että kamppailemalla veden nousua vastaan.

Kävin myös naapurikaupungeissa Heemskerkissä ja Beverwijkissä. Kaikkialla on rauhallista ja siistiä, kadut, pihat ja puistot ovat hyvin hoidettuja ja joka puolella on omaperäisiä kukkaistutuksia. Hollantilainen erikoisuus on myös se, että ikkunaverhot kadulle pidetään auki. Jokainen voi halutessaan kurkistaa sisään. Myös etupihalla on oleskelu- ja seurustelutilaa. Ei tarvitse piiloutua takapihalle, kun ei ole mitään salattavaa.

Gastronomiasta sen verran, että ruokaravintoloita ja pikaruokabaareja löytyy Wijkista joka makuun ja jokaiselle budjetille. Itse yritän mielelläni olla maassa maan tavalla, ja tällä kertaa tuli havaittua, että tuore, raaka sillikin on hyvää! Muitakin meren herkkuja on saatavilla runsaasti. Täkäläiset valmistavat myös erinomaisia juustoja ja leikkeleitä.

Polkupyöräilijöiden määrä on huimaava. Tuulesta huolimatta myös työmatkapyöräily on täällä helppoa. Etäisyydet ovat lyhyet, ylämäkiä ja alamäkiä ei ole, maa on tasaista ja pyörätie kulkee jokaisen vähänkin isomman tien reunassa. Paikallisen rautatieaseman edessä pyöriä on pysäköitynä suuret määrät. Tässä Alankomaiden yksi yritys ratkaista liikenne- ja energiaongelmia.

Wijkin toisella puolella sijaitsee valtava teollisuuskompleksi, teräksen valmistukseen erikoistunut Corus, josta saa leipänsä moni kaupungin asukas. Nykyinen talouskriisi tietää sillekin vaikeuksia, ja täälläkin pelätään työpaikkojen puolesta. Me shakinharrastajat tietysti toivomme, että rahaa riittää jatkossa myös turnauksen sponsorointiin entiseen tapaan. Sain kuitenkin tietää, että talouskriisi tai raha muutenkaan ei ollut syynä siihen, että tämän vuoden turnauksesta puuttuu kolme tähtipelaajaa, Anand, Kramnik ja Topalov. Anand oli päättänyt jo aikaisemmin pitää tauon MM-ottelun jälkeen, Kramnikista taas tuli joulukuussa isä, ja Topalov valmistautuu otteluunsa Kamskyn kanssa.

Loppuun vielä pari kuvaa kaupungin ja teollisuuslaitosten välimaastosta, mihin on pystytetty pieni veistospuisto, jonka kaikki teokset on valmistettu teräksestä, kuinkas muuten. Massiivisia ja yllättävän näköisiä hökötyksiä aamusumun seassa!