Aleksandr Bah, Venäjän shakin puuhamies numero yksi

30.1.2009 Wijk aan Zee, Antti Parkkinen

Kuka olette? Mitä teette? Mikä on taustanne? Oletteko toiminut muissa tehtävissä kuin shakin parissa?
- Olen kotoisin Riikasta. Koulutukseltani olen fysiikan ja matematiikan opettaja, mutta olen työskennellyt shakin parissa jo 40 vuotta. Neuvostoaikana olin valtion Urheilukomitean palveluksessa tavallisena shakkiopettajana, mutta hyvän englannintaitoni ansiosta minut valittiin vuonna 1980 hoitamaan Anatoli Karpovin turnausmatkojen järjestelyjä. Myöhemmin aloin hoitaa kaikkien neuvostopelaajien ulkomaanmatkojen käytännön järjestelyjä, ja muutaman vuoden ajan matkustelin Mihail Botvinnikin kanssa, kun tämä jo vanhana kierteli paljon maailmalla ja piti yhteyttä mm. Bessel Kokin kanssa. Välillä johdin yhdistystä, joka hoiti kaikkien entisten neuvostotasavaltojen pelaajien suhteita ulkomaille. Nykyisin johdan Venäjän shakkiliiton toimintaa, hoidan yhteyksiä sponsoreihin ja järjestän turnauksia. Eräs niistä on Moskovan vuosittainen Aeroflot-turnaus, josta on tullut yksi vuoden suurimmista tapahtumista. - Lisäksi olemme jo kolme kertaa järjestäneet Mihail Talin muistoturnauksen Moskovassa. Sen rahoittamiseen osallistuvat myös ulkomaiset yritykset, kuten SKM Norjasta ja Scaent, jolla on ruotsalainen tausta. Voitte kysyä, miksi me järjestämme Talin muistoturnauksen Moskovassa, vaikka Tal oli kotoisin Riikasta. Syynä on se, että Tal teki eläessään paljon Venäjän shakkielämän hyväksi, kierteli ympäri maata pitämässä luentoja, antamassa simultaaninäytöksiä, jne. Eikä Latvian taloudellinen tilanne varmaankaan sallisi vastaavan turnauksen järjestämistä siellä.

Mistä liittonne saa rahansa? Valtiolta vai yksityisiltä sponsoreilta?
- Valtio rahoittaa toiminnastamme ehkä noin 10-15 %. Loput tulevat yrityksiltä. Urheiluministeriö kustantaa vuosittain Venäjän miesten ja naisten mestaruusturnausten superfinaalit ja maksaa Venäjän edustajien matkat virallisiin kilpailuihin kuten shakkiolympialaisiin, nuorten MM- ja EM-kilpailuihin ja vastaaviin. Mutta meillä on suuret kiinteät kulut. Käytössämme on vanha palatsi Moskovassa Gogolin bulevardilla. Sen omistaa Moskovan kaupunki, ja joudumme maksamaan vuokraa noin 500 000 dollaria vuodessa. Lisäksi tulevat lämmitys-, korjaus- ja kunnossapitokustannukset sekä palkkakulut. Meillä on noin parikymmentä vakituista työntekijää.

Entä jäsenmaksut?
- Liittomme ei saa keneltäkään jäsenmaksuja. Venäjän eri alueilla on omat paikalliset liittonsa, jotka kenties keräävät maksuja omilta jäseniltään, mutta me emme tiedä niiden toiminnasta juuri mitään.

Onko shakki Venäjällä yhä yhtä suosittua kuin neuvostoaikoina?
- Ei aivan. Suosio on laskenut jonkin verran kahdestakin syystä. Ensinnäkin neuvostoaikana valtio tuki taloudellisesti shakkia niin, että shakinpeluu oli arvostettu ammatti, parhaille pelaajille ja monille tavallisille valmentajille kouluissa maksettiin palkkaa. Shakki oli myös arvostettu laji, ja poliittisesti tärkeä maan arvovallalle ulkomailla. Pelaajille se oli myös tie hyvään yhteiskunnalliseen asemaan. Toinen syy on se, että monet parhaista pelaajista muuttivat ulkomaille, eivätkä nykyiset kärkipelaajat ole samanlaisia kansansuosikkeja kuin aiemmin esimerkiksi Tal, Spasski, Karpov ja Kasparov.

Neuvostoaikoina shakkiopetus oli laajaa ja hyvin järjestettyä. Onko tuosta järjestelmästä mitään jäljellä?
- Hyvin vähän. Suurissa kaupungeissa on lahjakkaille lapsille tarkoitettuja erityiskouluja, Moskovassa niitä on neljä ja Pietarissa kolme. Tavallisissa kouluissa shakkia opetetaan vähemmän kuin ennen. Ongelmana on pula opettajista. Vaikka kaikki ovatkin yhtä mieltä siitä, että koulujen shakkiopetus on hyvä asia, koska se kehittää lasten älykkyyttä, niin ensin pitäisi kouluttaa tarpeeksi opettajia. Monet parhaista valmentajista taas ovat itsekin niin hyviä pelaajia, että heillä ei ole aikaa opettamiseen, koska kiertävät itse pelaamassa turnauksesta toiseen. Teemme kuitenkin parhaamme saadaksemme shakkiopetuksen takaisin myös tavallisiin kouluihin.

Onko stipendi- ja palkkausjärjestelmästä jäänyt mitään jäljelle? Millä shakinpelaajat Venäjällä elävät nykyisin?
- Vain vähän siitäkin. Suoraa tukea saavat vain muutamat kaikkein parhaat pelaajat ja kymmenkunta parasta nuorta. Eikä tuo tuki ole suurimmillaankaan kuin noin 500 dollaria kuukaudessa.

Miten on tietokoneiden laita? Onko niitä saatavilla helposti, jos verrataan venäläiseen palkkatasoon? Tukeeko valtio niiden hankintaa?
- Koulut saavat tukea tietokoneiden hankintaan. Monilla nuorilla pelaajilla ei itsellään ole varaa koneeseen, mutta kouluissa niitä on.

Entä sekaantuvatko poliitikot vielä Venäjän shakkielämään?
- Eivät, ja se on oikein hyvä. Meillä on tietenkin yhteyksiä poliittisiin päätöksentekijöihin ja yritysmaailman edustajiin, kuten muuallakin maailmassa. Ja shakin ystäviä ja tukijoita on myös Putinin lähimpien avustajien joukossa.

Mitä Kasparoville kuuluu? Vieläkö hän on tekemisissä shakkimaailman kanssa? Oletteko yhteydessä häneen?
- Hän on siirtynyt kokonaan politiikkaan. Kutsuin hänet vieraaksi Talin muistoturnaukseen, ja hän seurasi pelejä muutaman tunnin, mutta muuten emme ole juuri tekemisissä, vaikka välimme ovatkin hyvät.

Aiemmin venäläiset voittivat useimmat kilpailut, varsinkin joukkuekisat. Miksi menestys on ollut viime aikoina huonompi? Puuttuuko joukkuehenkeä?
- Ei voi sanoa, että menestys olisi ollut huono. Viimeisistä seitsemästä kansainvälisestä joukkuekisasta olemme voittaneet kolme, ja jos nykyisin voittaa yhden tuollaisen kisan kolmesta, se on hyvä saavutus. Monet muut joukkueet ovat nykyisin yhtä vahvoja. Ja esimerkiksi pienissä maissa kuten kaksissa viime olympialaisissa voittaneessa Armeniassa patriotismi on paljon vahvempaa kuin Venäjällä. Lisäksi monet parhaista pelaajistamme kiertävät turnauksia jatkuvasti. Heille joukkuekisat ovat vain yksi turnaus muiden joukossa, kun monille pienempien maiden pelaajille ne ovat vuoden tärkein tapahtuma, ja he satsaavat niihin sen mukaisesti. Meidän pelaajillamme ei ole myöskään aikaa valmistautua joukkuekisoihin yhdessä. Jotkut pelaajista ovat jopa jättäneet joukkuekisojen alkukierroksia väliin muiden kilpailujen takia.

Mikä on oma tasonne ja vahvuuslukunne shakissa?
- Neuvostoliitossa olin mestariehdokas. Kun lopetin aktiivipeluun, vahvuusluvut eivät olleet käytössä. Karpov sanoi aina, että jos olisin ollut mestari, niin sekä minun että hänen elämänsä olisi ollut helpompaa. Mutta ihmisen on tehtävä sitä, mitä hän osaa parhaiten. Jos minulla olisi ollut toivoa nousta suurmestariksi, minulla olisi ehkä ollut motivaatiota jatkaa pelaamista, mutta muuten ei.