Uskollisena shakin ystävänä osallistui Suomi jälleen XV Shakkiolympialaisiin Varnan Kultahietikolla Bulgariassa.
Edustuspeilaaajinamme olivat Kaarle Ojanen, Unto Räisä, Matti Rantanen, Ilmari Niemelä, Heikki Westerinen ja Aatos Fred.
Toteamme siis, että SKSL lähetti joukkueen edustamaan Suomen shakkitasoa kansainväliseen katselmukseen.
Jokainen pelaaja oli paikkansa ansainnut.
Menomatkan järjestely SKSL:n hoitamana oli jälleen tyypillistä. Lentolippu Constanzaan (Romania) oli valmiina,
mutta jatkomatka Constanza — Negru Voda (Romanian ja Bulgarian rajalla) sekä Negru Voda — Varna oli sähkeiden
vaihdossa ja keskusteluissa saatujen lupausten varassa.
Constanzaan saavuttuaan joutui joukkue toteamaan, että Romanian taholta ei ollut tehty mitään kuljetuksen järjestämiseksi.
Aikapula oli kova, sillä tulo Constanzaan tapahtui 5 tuntia myöhässä, klo 6.30 sunnuntaita vasten yöllä ja sunnuntaina klo 16
alkoi ensimmäinen kierros.
Koska ketään vastaanottajia ei ollut, päätettiin lähteä koneessa tulleiden lomailijoiden mukana Mamaiaan.
Näiden suomalainen vastaanottaja nti Jussila yritti selvittyään ryhmästä vielä yöllä ottaa yhteyttä Romanian Shakkiliittoon,
mutta turhaan. Kun ei aamullakaan saatu käsiin shakkitoimihenkilöitä, hankittiin omatoimisesti pienoisbussikuljetus Negru Vodaan.
Tämän matkan (n. 70 km) aikana olivat kaikki jännittyneitä siitä onko meitä ketään vastassa Bulgarian puolelta ottaen huomioon,
että olimme paljon myöhässä siitä, mitä heille oli sähkeissä ilmoitettu.
Helpotus oli suuri, kun jo kaukaa näimme tasangolla kaksi henkilöautoa.
Näin päästiin perille ja tultiin hotelliin 10 min. ennen kierroksen alkua. Sattuman kautta oli ensimmäiseksi
vastustajaksi osunut Kypros, jonka taso oli onneksemme niin heikko, että voitimme sen 4-0 tuloksella,
vaikka olimme matkasta melko väsyneitä.
— Matkan seikkailuvaiheet välillä naurattivatkin — lähinnä hymyiltiin tälle arvon liitolle,
mutta kun näytti vakavasti siltä, että joudumme luovuttamaan poissaolevana ensimmäisen ottelun,
tuntui matkallaolo mielettömältä aikuisten miesten touhuksi.
Sihteeri O. Kaila saapui lentokoneella Varnaan alkukilpailun päättyessä joukkueen "johtajaksi ja avustajaksi".
Pääasiallisin puheenaihe oli tämän jälkeen rahojen loppuminen, mikä lopulta huipentui siihen,
että hän yritti saada koko muun joukkueen (Ojanen oli lähtenyt pelattuaan alkukilpailun)
junapaluumatkalle ilman makuupaikkalippuja!
Kysymyksessä oli matkaosuus Varna — Moskova, pituus 2000 km, kestoaika 3 päivää ja 2 yötä.
Käsittääköhän Suomen Keskusshakkiliitto, minkälaista asennetta pelaajia kohtaan tämä osoittaa?
Joukkueessa oli 50 ikävuottaan sivuuttaneita miehiä, joita SKSL aikoo kuljettaa kuin eläimiä.
Sihteerin ilmoittama rahojen loppuminen ja jatkuva rahoista ja tappioista puhuminen hermostutti joukkuetta,
mutta ei mennyt sentään täydestä, koska se tiesi valtiolta saadun 5 501.000: — tätä matkaa varten.
Vastustus johtikin 3 makuupaikan ilmestymiseen, mutta nämä sihteeri antoi muille,
mutta ei joukkueen senioreille Niemelälle ja Rantaselle.
Muutamaa päivää ennen joukkueen lähtöä lähti sihteeri suunnitelmansa mukaisesti lentokoneella Varnasta Helsinkiin — matka SKSL:n laskuun.
Huolimatta 6. Varnassa käynnistään — Kultahietikolta Varnaan oli 17 km — paluulippuasiassa
sihteeri ei ollut saanut tietää, että matkaa ei yksinkertaisesti voi tehdä ilman makuupaikkoja.
Vaihtoehtona on mennä päivävaunuihin, joista mikään ei mene Moskovaan.
Kielitaidottomana olisi joutunut yöllä ja päivällä jännittämään, onko vaihdettava vaunua.
Lähdön hetkellä sai joukkue hankituksi yhden makuupaikan ja
myöhemmin toisen — Niemelän oli nukuttava yksi yö lattialla (Sairastui matkan jälkeen).
Asiaa tuntevat tietävät, että tällainen asioiden hoito ei ole irrallinen tapaus,
vaan se on pinnalle näkyvä oire Suomen korkeamman shakkijohdon nykyisestä surullisesta tilasta.
Siellä kokouksiin saapuvat johtokunnan jäsenet maaseudulta ja kaupungista näkevät shakinharrastuksen
olemassaolon oikeutta anovana ja yhden henkilön — sihteerin — varassa toimivana ilmiönä.
He eivät huomaa, että shakinharrastajien suuri ja kasvava joukko odottaa vilkkaampaa ja uudistavaa toimintaa,
ohjaavaa ja inspiroivaa otetta liitolta, tunnettujen ulkomaalaisten mestarien vierailuja
eikä halua jatkaa ikuisen vanhan kaavan mukaan.
Kansainvälinen väri Suomen shakkielämässä on viime vuosina ollut yksinomaan
Maailman Shakkiliiton organisation toiminnan tuomaa.
Perusratkaisua nykyiseen tilanteeseen ei olekaan etsittävä henkilöpalvonnan linjalta,
vaan on nojattava shakinystävien suureen joukkoon. Shakinharrastajat haluavat,
että Suomen shakkielämä organisoidaan yhdellä voimakkaalla liitolla, joka poistaa nykyiset perusliitot.
Poliittisten tunnelmien rasittamat henkilöt, jotka vastustavat poliittisilla perusteilla tätä mitä moninaisimpia
etuja tarjoavaa ratkaisua, on eliminoitava.
Nykyisessä tilanteessa on vain yksi hyvä asia: se ei voi muuttua kehnommaksi.