Itsenäisyyspäivän aattona
kaverini pysäytti minut kadulla ja kertoi yhteisen kaverimme Pekka Sirkan
kuolemasta. Uutinen ei tullut yllätyksenä, mutta kylläkin pysäyttävänä tietona.
Suru-uutisen tavoittaessa minut päälläni oli Pekan minulle lahjoittama
talvitakki.
Opin tuntemaan Pekka Sirkan jo
1990-luvun lopulla. Hänestä tuli sittemmin luottoystäväni. Pekka oli
tamperelaisissa boheemeissa piireissä rakastettu ja tunnettu persoona. Hän oli
musiikkimiehiä nuorempana varsinkin, kova Juice-fani, taiteilija Leskisen
projekteissa nuorena mukana ollut. Karjalaisia juuria omannut Pekka oli
isänmaallinen ihminen. Hän oli sotilasarvoltaan luutnantti. Lystikkäästi
käytimme hänen residenssistään nimeä ”Pääesikunta”. Shakkipiireissä Pekka lienee
ollut aktiivinen silloin kun minä vasta aloittelin uraani kuninkaallisen pelin
parissa. Pekan pelinkäsittelystä mieleeni on jäänyt ”daamigambiitin
kotimuunnelma”, johon joutuminen tiesi usein vastustajalle varmaa tappiota.
Pelitapa on nykyisin saanut laajaa suosiota aivan huipputasolla. Pekka liittyi
vanhoina päivinään Tampereen Shakkiklubiin, jonka jäsen hän oli aiemminkin
ollut. Hän suostui pyydettäessä pelaamaan yhden sarjaottelun, osoittaen siten
olevansa mukana hengessä ja toiminnassa vielä aktiiviuransa
lopetettuaankin.
Eräs yhteinen kaverimme totesi
kerran, että ”Pekka on enkeli.” Viimeinen tekstiviestini Pekalle 23.11.2020:
”Huomaa, että kaikki tähtää enkelinä olemiseen. …”, saaden näin surullisiakin
sävyjä.
6.12.2020
Jukka Taivainen, shakkimestari, kirjailija, FM
This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor