Shakkikuninkaan joukot

Hovissa Shakkikuninkaan

pelasin pelin,

kanssa kuninkaallisten,

kanssa Majesteetin,

mietin olemusta

shakkinappuloiden.

Kuningatar on suosikkini,

liikkuvuutta ja vahvuutta,

Kuningatar –

suvereeni daami Kuninkaan.

Kuka suojelisi Kuningasta,

heikkoa mutta arvokasta?

Vaan loppupelissä, kun luo

lauta avaruutta,

on rohkea soturi tuo

Kuningas shakkiarmeijan.

Ratsu, hepo ovela,

hyppii vallatonta reittiään,

kaikki jää näin haarukkaan.

Torni, liikkuva ja vakaa;

ken tuleen jää, makaa,

Torni takaa:

”Ampuu tykkini altasi

lakoavat savijalkasi!”

Talonpoika,

sielukas soturi kylämaan,

sinnikkäästi etenee

tupessansa miekka Kuninkaan.

Jos taistelussa menestyy,

itsensä voi korottaa

Sotilas Kuninkaan.

Sanoo Lähetti,

viestinviejä,

piispa viisas:

”Kotilinnaan en jää,

en tahdo

olla vangittuna linnaan,

olla muurin harmaan

näkevää.”

Nopsajalka

Lähetti

tuo hovin Kuninkaan,

sanomaa vie

väkevää

luo viholliskuninkaan.

Jos kaksin on,

tyytyväisin Lähetti on;

kolmatta kukaan tahdo ei.

Näin pelasin pelin

minä

hovissa

Shakkikuninkaan.

Kirjoittanut Jukka Taivainen