Kylmä talvi oli takana, ja hyiset kevätahavat eivät enää puhaltaneet. Tuli kesä. Sain työttömyystukia. Lompakossani oli muutama satamarkkanen. Olen jo vuosikymmenet nostanut vähät rahani aina mahdollisimman äkkiä pois tililtä. Joku kertoi minulle pankkien härskistä toiminnasta: ne kuulemma lainailee rahojani kaiken maailman keinottelijoille. Toinen rahoihin liittyvä, jota en voi hyväksyä, on rahojen pesu. Setelien kuuluu haista rahalle eikä millekään Omolle tai Fairylle!
Sain kutsun erään kaverini kesämökille. Se oli ihan kiltti ele kaverilta. Pekka Pouta oli ennustanut viikonlopuksi poutasen suuntaista säätä, joten menoksi!
Heinolan lähellä on iso niemi ja siellä mäki, jonka juurella mökki vailla mukavuuksia paitsi sauna. Sitten läksin järvelle onkimaan. Yksi iso kuha pääsi irti. Vain yksi pikkiriikkinen piikkinen kiiskinen nousi ilmoille aallon alta. Onneksi ei matikka tarttunut koukkuun, se olisi ollut ilkeä irrotettava. Oli aikomus tehdä iltaruuaksi kalabaliikki, mutta se jäi haaveeksi tällä saalismäärällä. Oli kuitenkin rauhoittavaa istua veneessä ja kuunnella laineen liplatusta.
Raskaan kalastuksen jälkeen menin lepäilemään lehtipuun varjoon. Pari viikkoa aiemmmin siellä oli ollut kova myrsky. Puitakin oli kaatunut. Lehmusvaaraa ei kuitenkaan ollut ollut, se oli vielä täysin vahingoittumaton. Viereisestä tammesta oli jokunen lehtioksa ja terho pudonnut.
Siinä loikoillessani kuulin, kun linnut lauloivat ja sirkka siritteli, ja kun nautin vielä muutaman kylmän oluen, oli olo lähes taivainen. Oluen kylmyyden mahdollisti vieressä oleva lähde. Siellä juomat säily kylmänä. Mietiskelin luonnon moninaisuutta ja myös meitä ihmisiä, että on meitäkin monenlaisia. Jossain filmissä (se oli pornofilmi) näin tosi omavaraisen tyypin: sillä oli sekä miehen että naisen vehkeet, oli ns. kaksineuvonen.
Kirjoittanut Seppo Markkanen