Helsinkiläinen Pertti Lehikoinen, 58, aloitti kirjeshakkiturnauksen vuonna 2004. Maailmanmestaruus tuli tiukan postikorttikilpailun jälkeen eilen sunnuntaina.

(ESA PYYSALO)

FAKTAT

Kirjeshakkia Suomessa vuodesta 1890

- Kirjeshakin perinteet juontavat maailmalla 1600-luvulle asti. Suomessa Helsingin shakkiklubi pelasi ensimmäisen kirjeshakkiturnauksensa Viron Tarton klubilaisia vastaan vuonna 1890.

- Postikorttikirjeshakissa pelaajan tulee tehdä kymmenen siirtoa 30 päivän kuluessa. Postin kulkemiseen mennyttä aikaa ei lasketa mukaan.

- Kirjeshakkia postikorteilla pelaa enää muutama sata ihmistä koko maailmassa, arvioi Suomen kirjeshakkiliiton toiminnanjohtaja Heikki Arppi.

- Kymmenet tuhannet ihmiset ovat siirtyneet pelaamaan lajia Internettiin.

- Kirjeshakki antaa mahdollisuuden pelata shakkia missä ja milloin vain. Pelaaja voi pohtia siirtoaan halutessaan kahdesta minuutista kahteen tuntiin. Juuri tämä seikka kiehtoo monia lajin harrastajia.

- Pertti Lehikoinen on ensimmäinen kirjashakin MM-kilpailun voittanut suomalainen.

Kirjeshakin 20. maailmanmestaruusturnaus sai alkunsa vuoden 2004 lokakuussa, kun 15 karsintakilpailuista selvinnyttä pelaajaa pääsi finaaliin.

Turnauksessa kaikki 15 kilpailijaa pelasivat toisiaan vastaan samanaikaisesti. Jokaisen pelin jälkeen voitot ja tasapelit pisteytettiin.

- Olin jo saanut kaikki pelini muita vastaan pelattua vuoden 2008 tienoilla. Ruotsalaista vastaan peli venyi kuitenkin eilisiltaan saakka, maailmanmestari Lehikoinen kuvailee.

Kirjeshakin maailmanmestaruus ei ole koskaan ratkennut niin niukalla erolla. Lehikoisella oli pahimman ruotsalaisvastustajansa, Stefan Wingen kanssa, sama pistemäärä, mutta vertailuero oli lopulta 0,5 pistettä suomalaisen eduksi.

- Tähän on hyvä lopettaa ura kirjeshakin parissa, Lehikoinen ilmoittaa.

Lehikoinen on pelannut kirjeshakkia vuodesta 1971 lähtien. Vuonna 2004 alkanut MM-kilpailu olisi voitu hyvin käydä internetissä.

- Vuonna 2004 olin siinä rajoilla pelaanko postikorteilla vai netissä. Siihen aikaan internet ei ollut vielä niin vahva kuin nykyään, Lehikoinen muistelee.

JENNA HEINO
jenna.heino@iltalehti.fi