Asemanmukainen suunnitelmallisuus

Antti ja Hannu Pihlajasalo

Wilhelm Steinitzin teorian (selviää ehkäpä parhaiten Laskerin Chess Manualista) tärkein johtopäätös, mikä lähes samassa muodossa pitää paikkansa tänäkin päivänä, on, että shakkia täytyy pelata suunnitelman mukaan (jos pystyisimme laskemaan miljoonia variaatioita sekunnissa kuin hengettömät koneet, tämä ei ehkä olisi tarpeellista) ja suunnitelman tulee perustua pelaajan omaan asema-arvioon.

Vaikka maailman huipulla pelaavien peleissä suunnitelmat ovat monesti pitkälle keskipeliin asti kotona valmisteltuja, joutuvat hekin lähes poikkeuksetta tekemään suunnitelmia myös laudan ääressä. Nuoren pelaajan pelitaidollisen kehittymisen kannalta on tärkeää tietää, miten harjoitella suunnitelmanmuodostusta keskipeleissä, joihin ei ole sovellettavissa mitään tarkkaa teoriaa toisin kuin avauksiin ja joihinkin loppupeleihin.

Mark Dvoretskyn (Dvoretsky on valmentanut monia junioriluokkien EM- ja MM-voittajia ja on täten eräs maailman arvostetuimmista shakkivalmentajista) mukaan on suositeltavaa, että suunnitelmien muodostamisen opettelu aloitetaan tutkimalla klassisten suuruuksien pelejä (muita tapoja harjoitella suunnitelmien luomista ovat esimerkiksi tiettyjen asematyyppien tai materiaalitasapainojen tutkiminen), poissulkien kuitenkin ennen Steinitzia vaikuttaneet pelaajat, sillä Steinitzin periaatteet loivat suunnitelmallisuuden.

Miksi näin? Otettakoon esimerkiksi vaikkapa Kasparovin ja Anandin välinen peli ja oletettakoon, että he olisivat kaksi kaikkien aikojen parasta pelaajaa. Samaan tahtiin, kun he luovat suunnitelmia, he estävät myös toisiaan toteuttamasta niitä. Peli tulee äärettömän monimutkaiseksi ja on mahdotonta tajuta miksi mikäkin siirto aina pelattiin. Lisäksi haittaavana tekijänä on dynamiikan paljous eli peli on monesti niin taktista, että aseman arvioiminen voi muodostua ylivoimaiseksi tehtäväksi. Mutta esimerkiksi Pillsburyn, Rubinsteinin, Capablancan tai Alekhinen peleissä ei tätä ongelmaa niinkään näy, sillä he pelasivat yleensä paljon heikompaa vastusta vastaan. Vastustajat tuskin tajusivat heidän suunnitelmiaan, vaikka ne olisivat olleet juuri toteutumassa. Suunnitelmat etenivät lähes häiritsemättä ja siksi ne ovat paljon helpommin havaittavissa.

Kasparov, Jusupov ja Topalov kommentoivat klassikkoja seuraavasti:

Kasparov: "Botvinnikilta opin kuinka harjoitella shakkia huolellisesti, löytää uusia ideoita ja pyrkiä alituisesti parantamaan niitä. Se on tieteellinen lähestymistapa, joka perustuu menneisyyden shakkiperinnön syvälliseen analyysiin, uusien avausvariaatioiden etsimiseen, tapoihin pelata keskipelissä ja pohjimmiltaan uusien strategisten suunnitelmien kehittämiseen. Kaikki shakinpelaajat tutkivat vanhoja pelejä - jokseenkin kuin opiskelisivat vieraan kielen sanoja. Mutta, kun olet hankkinut jonkinlaisen sanaston, sinun täytyy oppia, kuinka käyttää sitä tajutaksesi luovan potentiaalisi." (Ote suomennettu Dvoretskyn ja Jusupovin teoksesta Training for the Tournament Player)

Jusupov: "Ilman klassikoiden tutkimista on mahdotonta tulla todelliseksi shakinpelaajaksi, kuten on mahdotonta kuvitella vaikkapa kirjailijaa tai runoilijaa, joka ei olisi lukenut Shakespearea tai kuvataiteilijaa, joka ei olisi nähnyt Rembrandtin maalauksia. Jopa pintapuolinen katsaus klassisiin peleihin voi tarjota paljon pelaajan asemaymmärryksen kehittymiselle. Ymmärräthän, menneisyyden suurilla pelaajilla oli täydellinen ymmärrys yleisistä strategisista periaatteista ja he sijoittivat nappulansa suurella taidolla. Heidän peliensä kautta on mahdollista harjoitella tyypillisiä shakkiasemia, standardeja suunnitelmia ja standardeja pelitapoja. Tämä tahtoo sanoa, että klassiset pelit ovat tärkeä avun lähde, kun halutaan oppia keskipelien hallitsemisen taito" (Training for the Tournament Player)

Topalov: "Minun täytyy omistautua vielä shakkipelin klassikkojen tutkimiseen, niin kuin Lasker, Capablanca jne. Katson sen olevan perustavaa laatua shakkisivistykselle, erikoisesti nuorille ja jopa lapsille, jotka aloittavat shakin pelaamisen." Hän väittää, ettei tärkein asia ole välttämättä etukäteisvalmistautuminen peliin, "riittää kun ottaa täsmällisesti vaarin tilaisuuksista laudan ääressä olkoon kyse edullisten asemien voittamisesta tai vaikeiden asemien pelastamisesta. Tämä asia todella erottaa pelaajat toisistaan ja voinpa sanoa, että tällä alueella voin vielä kehittyä." (Suomen Shakki 4/1997)

Seuraava klassikko pyrkii valottamaan tuota shakkipelin yhtä vaikeimmista osa-alueista, suunnitelmien muodostusta keskipelissä.

Marshall, Frank James - Capablanca, Jose Raul
New York 1909

1. d4 d5 2. c4 e6 3. Nc3 c5 4. cxd5 exd5 5. Nf3 Nc6 6. g3 Be6

Tarraschin muunnelman Mieses/Capablanca-variaatio, jota ei ole viime aikoina (sitten pelin Rubinstein-Capablanca, San Sebastian 1911) liiemmin näkynyt suurmestarikäytössä.

7. Bg2 Be7 8. O-O Nf6 9. Bg5

9.dxc5 Bxc5 10.Na4!? Be7 11.Be3 eikä mustalla liene täyttä korvausta eristetystä d-sotilaastaan. Tosin klassikkojen tutkimisessa avaukseen jälkeen syntyvä asema on merkittävämpi kuin itse avausvaihe. Voisi sanoa, että avausvaihe luo aseman/asematyypin, josta varsinainen tutkiminen kannattaa vasta aloittaa, puuttumatta siihen onko avaus pelattu nykyteorian mukaan korrektisti, sillä tuohon aikaan ei avauksille annettu kovinkaan suurta painoarvoa.

9...Ne4

Tällä siirrolla musta tasoittaa vaivattomasti.

10. Bxe7 Qxe7 11. Ne5

11.Rc1 Nxc3 12.Rxc3 c4

11...Nxd4

Erilaiseen peliin olisi johtanut 11...Nxc3 12.bxc3 Nxe5 13.dxe5 0-0! vaikeasti arvioitavin asemin.

12. Nxe4 dxe4 13. e3

13.Bxe4? Bh3

13...Nf3+ 14. Nxf3

14.Bxf3?! exf3 15.Qa4+ Kf8! ja vahva lähetti taannee mustalle ainakin pienen edun hänen linnoittautuessaan keinotekoisesti.

14...exf3 15. Qxf3 O-O

"Nyt pelaajan täytyy muodostaa suunnitelma, luonnollinen suunnitelma, asemasta selvästi nähtävissä oleva suunnitelma. Valkealle tämä suunnitelma olisi edetä K-sivustan sotilaillaan e4+f4 saaden täten peliä niillä ja mikäli mahdollista kehitellä e&f sotilaiden avulla kuningashyökkäys. Mutta Marshall... ei tajua tarttua tähän suunnitelmaan, vaikka se on ainoa asemaan sopiva suunnitelma ja sitä varten hänen pelaamistaan näyttäisi ohjaavan ei mitenkään tunnistettavissa oleva suunnitelma ja täten hänen vastustajansa saavuttaa edun." - Siegbert Tarrasch: Die Moderne Schachpartie (Die Moderne Schachpartie on saanut ylistyssanoja esim. Kasparovilta).

"Tämä erittäin osuva teksti ei kiinnosta meitä ainoastaan siksi, että sillä olisi merkitystä tähän tiettyyn asemaan, vaan sen asiayhteys yleensäkin suunnitelmien tekoon shakkipelissä." - Lasker: Lasker's Manual of Chess (viitaten Tarraschin tekstiin).

Onhan Capablancakin osuvasti sanonut, että huonokin suunnitelma on parempi kuin ei mitään suunnitelmaa, sillä suunnitelma on kuin shakkilautaa varten luotu kompassi, mitä ilman kulkeminen on vaikeaa ja eksymisvaara suuri.

Avauksen jälkeen syntyvä molemminpuolinen aseman mukainen suunnitelmallisuus kestää monesti seuraaviin sotilaiden vaihtoihin asti. Tämä tarkoittaa sitä, että yleensä suunnitelma(t) on luotava sotilasaseman vaatimusten mukaan. Tämä neuvo sopii lähes kaikkiin avauksiin, mutta eritoten ilmenee esim. monista Ranskalaisista, Kuningasintialaisista, Benkosta jne. (avauksista joissa on ilmeistä millä sivustalla pelaajan tulee hyökätä). Erilaisia keskustan (tässä keskustalla tarkoitetaan lähinnä ruutuja d4, d5, e4, e5) sotilasmuodostelmia ja niihin kuhunkin tyypilliset suunnitelmat tulevat hyvin esille Keresin ja Kotovin muutenkin loistavassa kirjassa Taito voittaa shakissa (englanninkieliseltä nimeltään Art of the Middle Game).

Listattakoon tässä sotilasmuodostelmista tyypillisimpiä (lainausmerkeissä olevat kommentit ovat kyseisestä kirjasta):

• Suljettu keskusta: "Kummankin pelaajan sotilaat työntyvät toistensa lomiin ja sulkevat siten viistorivit ja linjat läheteiltä ja torneilta." Syntyy esim. Kuningasintialaisen klassisessa pelitavassa 7... Nc6 8.d5.
• Avoin keskusta: "Keskustassa ei ole lainkaan sotilaita ja linjat sekä viistorivit ovat vapaat upseeripelin pelaamista varten". Nyt laudalla olevan aseman keskusta on avoin.
• Liikkuva keskusta: "Toisella pelaajalla on kaksi tai useampia yhdistettyjä sotilaita keskustassa ja hän yrittää edetä niillä." Yleistä esim. Daamigambiitin vaihtomuunnelmassa valkean pyrkiessä pelaamaan f3+e4 luoden liikkuvan keskustan.
• Kiinteä keskusta: "Sotilaiden asema keskustassa on tavalla tai toisella "jäätynyt", eikä ole helposti muutettavissa."
• Eristetty d-sotilas: Luettiin Taito voittaa shakissa kiinteisiin keskustamuodostelmiin, mutta on nykyshakissa niin yleinen, että se luetaan omaksi keskustatyypikseen. Syntyy esim. Tarraschista, vastaanotetusta Daamigambiitista ja Caro-Kannin Panov-Botvinnik-hyökkäyksestä. Valkealla on sotilas d4:ssä tai vastaavasti mustalla d5:ssä, eikä hänellä ole sotilaita e- tai c-linjalla.
• Ladattu (=muuttuva) keskusta: Lähes kaikki avoimet sisilialaiset ja esimerkiksi espanjalaisen päämuunnelmat. Tämä keskustatyyppi voikin syntyä lähes kaikista avauksista ja lieneekin selvästi yleisin. Molemmilla pelaajilla on erilaisia murto-, sotilaidenvaihto- ja etenemismahdollisuuksia keskustassa. Sotilaiden asema ei ole lukittu ja tämä keskustan sotilasmuodostelma voikin muuttua miksi tahansa toiseksi sotilasmuodostelmaksi.

Tämä ei tietenkään ole mikään tarkin jako, ja parhaimman tuloksen saakin opettelemalla sotilasmuodostelmien "ominaisuuksia" avauskohtaisesti.

On tärkeää ymmärtää, että parhaimmatkin suunnitelmat ovat vain harvoin toteutettavissa kitkattomasti, sillä shakkipelistä löytyy asioita mutkistava tekijä, jota Mark Dvoretsky kutsuu shakkipelin dynamiikaksi (dynamiikka oli toki jo vuosisadan alun pelaajien mielissä, mutta sen merkityksen mittavuutta ei niinkään tiedostettu, ja pelättiin shakin remikuolemaa - "Jos kaikki pelaisivat niin kuin minä, pelit päättyisivät tasan" - Capablanca). Eli toisin sanoen idearikkaus ja mielikuvitus voi pilata hienonkin suunnitelman. Peli näyttää asemalliselta voitolta, mutta vastustajan nappulat ovatkin tarpeeksi dynaamisesti sijoittuneita antaen riittävän taktisen vastapelin. Dynamiikan olemassaolon erityisen hyvin tajunneita ja loistavia pelaajia o(li)vat esimerkiksi: Tal, Fischer, Stein, Kasparov, Shirov, J. Polgar.

Mutta kaikesta huolimatta nykyajankin huippupelaajat ovat samaa mieltä: On tärkeää, että pelaajalla on aina jonkinlainen suunnitelma mielessään. Myös aivan yhtä tärkeää on hahmottaa vastustajan suunnitelmia (asemaa katsomalla ja viimeisenä keinona vastustajan siirroista, tosin silloin voi olla jo liian myöhäistä) ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan estämään/jarruttelemaan vastustajan suunnitelmia (vastustajan suunnitelmien estämisen yhteydessä on välttämätöntä mainita Tigran Petrosjan, jonka prophylaktinen pelityyli perustui pitkälti loistavaan vaistoon havaita vastustajan pienimmätkin yritykset).

Mutta mikä on tuo tarpeellinen suunnitelma? Todettakoon, että suunnitelma on ajatus, jolla pelaaja ohjaa peliään ja täten tarkasti käsiteltynä se on hyvinkin tilannekohtainen, mutta voidaan myös ottaa laajemman käsitteen alle. Esim. jos suunnitelma on laajemmin käsiteltynä kuningashyökkäys, voi se tilannekohtaisena olla esimerkiksi seuraava: Asema on hyvin suljettu ja suunnitelmana on ratsun vieminen b1-d2-f1-g3:n kautta f5:een painostamaan sotilasta g7 pakottaen mustan pelaamaan g7-g6, jolloin pisteet f6 ja h6 heikentyvät.

Seuraavassa suunnitelmallisuutta valottavia esimerkkejä:

• Nappulan vienti paremmalle ruudulle
• Vastustajan nappulan karkottaminen/vaihtaminen hyvältä ruudulta
• Sotilasenemmistön hyväksikäyttö (suunnitelma jota musta tässä pelissä seurasi ja jota valkeankin olisi pitänyt seurata)
• Vähemmistöhyökkäys
• Liikkuvan keskustan muodostaminen
• Nappuloiden vienti mahdollisimman aktiivisille/tarkoituksenmukaisille ruuduille
• Vastustajan aseman heikoimman pisteen painostaminen (mikä monesti on esim. sotilasketjun alin sotilas)
• Oman aseman heikkojen pisteiden suojaaminen
• Keskustan kontrolloiminen
• (Sotilas)keskustan painostaminen
• Hyökkäys kuningatarlaidalla
• Kuningashyökkäys
• Vastaisku keskustassa tai toiselle sivustalla (liittyen läheisesti kuningashyökkäykseen)
• Aseman avaaminen jommallakummalla sivustalla tai keskustassa
• Kuninkaan vieminen turvaan
• Nappuloiden uudelleen ryhmittely
• Asemallinen sotilaanuhraus
• Vapaasotilaan muodostaminen
• Jne. mahdollisuuksia on lähes loputtomiin

Pelaajan taso riippuneekin pitkälti siitä, minkälaisen suunnitelman hän osaa monista mahdollisista valita, (monesti on useita hyviä joista valita) ja kuinka hän osaa valitsemaansa suunnitelmaa toteuttaa.

Minkälainen suunnitelma tulisi milloinkin valita? Pelaaja valitsee "pelaamisensa suunnan" oman asema-arvionsa perusteella. Seuraavien seikkojen pitäisi lähes aina vaikuttaa suunnitelman valintaan.

• a) Sotilasasema
• b) Heikkoudet omassa asemassa
• c) Heikkoudet vastustajan asemassa
• d) Upseereiden sijainti (tämä luo aseman dynaamisuuden ja estää puhtaan Steinitzmaisen ajattelun)

16. Rfc1?

Valkean ideana on painostaa c-sotilasta, mutta siirtoja ei kannata tehdä niiden näyttävyyden vaan niiden tehokkuuden perusteella. 16.Qxb7? Qxb7 17.Bxb7 Rab8 18.Bf3 Rxb2 ja mustalla on voimakas aloite. 16.Rfd1?! Tämä, erittäinkin luonnollisen näköinen siirto, ei ole johdonmukainen sillä? Rab8 ja musta ei suinkaan rupea taistelemaan d-linjasta, vaan sen sijaan etenemään kuningatarsivustan sotilaillaan valkean a1-tornin ollessa samalla ikävästi sidottuna a2-sotilaaseen. Todettakoon tässä yhteydessä, että siirto a2-a3 heikentäisi valkean kontrollia kuningatarsivustalla, kun taas siirto b2-b3 jättäisi sotilaat ikävästi lähetin värille ja mahdollistaisi mustan kuningatarsivustan sotilaiden nopeamman etenemisen. 16.e4!! Asemanmukaisen suunnitelman aloittava siirto. Vain mobilisoimalla kuningassivustan sotilaansa (=SUUNNITELMA!) valkea saisi pidettyä aseman tasapainossa. Huutomerkit ovat tietenkin liioittelua, mutta kuinka moni olisi näin jatkanut? 16...b5 17.Qe3 Rab8 18.f4! epäselvin asemin. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään molemmin puolin paras jatko, vaan esimerkki siitä, minkä suuntaisesti valkean olisi kuulunut pelata, toteuttaessaan aseman mukaista suunnitelmaa.

16...Rab8 17. Qe4?!

17...Qc7 18. Rc3?!

18...b5

19. a3

19...c4 20. Bf3 Rfd8

21. Rd1 Rxd1+ 22. Bxd1 Rd8

23. Bf3 g6

24. Qc6

24...Qe5 25. Qe4

25...Qxe4

26. Bxe4 Rd1+

27. Kg2 a5 28. Rc2 b4 29. axb4 axb4 30. Bf3 Rb1 31. Be2 b3

32. Rd2

32...Rc1

33. Bd1

33...c3 34. bxc3 b2 35. Rxb2 Rxd1

36. Rc2 Bf5 37. Rb2 Rc1 38. Rb3 Be4+ 39. Kh3 Rc2 40. f4 h5 41. g4 hxg4+ 42. Kxg4 Rxh2 43. Rb4 f5+ 44. Kg3 Re2 45. Rc4 Rxe3+ 46. Kh4 Kg7 47. Rc7+ Kf6 48. Rd7 Bg2 49. Rd6+ Kg7 0-1

Frank Marshall (1877-1944) oli moninkertainen Yhdysvaltojen mestari, kunnioitettu ja arvostettu pelaaja, hyökkäyspelaaja, jonka aikaansaannosta ovat esimerkiksi Slaavilaisen Marshallin Gambiitti ja Espanjalaisen Marshallin Hyökkäys. Mutta jotain puuttui. Pelaaja ei voi aina pelata luottaen vain taktiseen vaistoonsa, "tuntien mitä kuuluu pelata". Laudalla olevaa asemaa ja sen syvällisiä piirteitä on kunnioitettava ja peliään on ohjattava sen mukaan. Pelaaja ei voi vain siirrellä, hänen täytyy pysähtyä arvioimaan, mitä hän siirroistaan hyötyy. Seuraava esteettinen peliesimerkki antaa aivan toisenlaisen kuvan Marshallista. Siinä hän saa tilaa nappuloilleen, eikä hänen täydy pysähtyä arvioimaan. Oikeat siirrot löytyvät vaistonvaraisesti.

Marshall, Frank James - Tarrasch, Siegbert
Hamburg 1910

1. e4 e5 2. d4 exd4 3. Nf3 Nc6 4. Bc4 Bc5 5. O-O Nf6 6. e5 d5 7. exf6 dxc4 8. Re1+ Be6 9. Ng5 Qd5 10. Nc3 Qf5 11. Nce4 O-O-O 12. Nxe6 fxe6 13. g4 Qe5 14. fxg7 Rhg8 15. Bh6 d3 16. c3 Bd6 17. f4 Qd5 18. Qf3 Be7 19. g5 Qf5 20. Ng3 Qf7 21. Qg4 Rde8 22. Re4 b5 23. a4 a6 24. axb5 axb5 25. Kg2 Nd8 26. Qf3 Qg6 27. Rd4 c6 28. Rxd8+ Kxd8 29. Qxc6 1-0

Jos tämänkaltaiseen shakin tutkimiseen löytyy kiinnostusta, niin maininnan arvoisia teoksia ovat mm. seuraavat:

• Lasker: Lasker's Manual of Chess
• Capablanca: My Chess Career
• Tarrasch: Die Moderne Schachpartie
• Konsala: Kaksi shakkineroa
• Dvoretsky&Yusupov: Training for the Tournament Player
• Keres&Kotov: Taito voittaa shakissa
• Razuvaev&Murakhveri: Akiba Rubinstein
• Euwe: Course of Chess Lectures
• Znosko-Borovsky: The Middle Game in Chess
• Alekhine: New York 1924
• Nimzowitsch: Mein System
• Divinsky&Keene: Warriors of the Mind

Myös kannoista voi halutessaan etsiä pelejä. Huomionarvoisia pelaajia ovat mm. Wilhelm Steinitz, Harry Pillsbury, Siegbert Tarrasch, Emanuel Lasker, Akiba Rubinstein, Aron Nimzowitsch, Jose Capablanca, Aleksander Alekhine, Reuben Fine, Paul Keres, Vasili Smyslov