Tämä on palaute Harri Hurmeen kirjoitukseen edellisessä numerossa. Tässä Harri viittasi SM-juttuni lauseisiin, joilla selitin miksi Heikki Westerinen pelasi niin hengettömästi SM-turnauksessa. Harrin mielestä noissa lauseissa olisi jotain virheellistä. En myönnä mitään. Tunnetustihan Harrikaan ei yleensä myönnä mitään. Ylipäänsä kukaan shakkijohtaja ei mielellään myönnä tehneensä virheitä. Minkäänlaista julkista palautetta - puhumattakaan Pihlajasalon ehdottamaa anteeksipyyntöä maajoukkuevalintajärjestelmällä sorretuille pelaajille - ei ole kuulunut. Tuossa jutussani oli tosin sanomatta jättämisiä, mutta niitä oli myös Harrin palautteessa. Sitä paitsi päivitin juttua heti ajan tasalle kuultuani lisää faktoja - tähän antaa verkkolehti mainiot mahdollisuudet. Markkulan kunniallisuus Harri halusi korostaa jutussaan Mikko Markkulan "kunniallisuutta". Mitä tulee Markkulan "syyllisyyteen" eli haluun asettaa nuoria pelaajia etusijalle maajoukkuevalinnoissa, eiköhän se ole kiistaton juttu. Kuinka kunniatonta tai jaloa tuo oli, voi kiistellä erikseen, mutta se oikeuttaa kärsineiden ja loukattujen pelaajien suuttumuksen eikä paranna luottamusta shakkiliittoa kohtaan. Harri itse kertoi puhelimessa kuinka kaikki tapahtui shakkiliiton kokouksessa. Hän kuvasi kuinka kukaan (ts. Harri itse) ei halunnut nostaa riitaa, koska herra pormestari oli ensimmäistä kertaa shakkiliiton kokouksessa mukana. Näin Markkulan valmistelemat valintasäännöt menivät läpi puhtaasti. Tuskin monikaan Harria lukuunottamatta ymmärsi, että säännöt liikkuivat laittomuuden rajamailla ja asettivat tietyt pelaajat etulyöntiasemaan korostamalla jo pelattua edellisen vuoden SM-turnausta. Tyypillisesti harva shakkijohtaja osaa ajatella asioita pelaajien kannalta. Sääntöjen valmistelija kuitenkin varmasti tiesi mitä teki eikä kyse ollut vahingosta. Sääntöjähän oli tilanteesta johtuen helppo ajaa läpi korostamalla muita, maajoukkuevalintojen kannalta epäoleellisia arvoja, kuten SM-turnauksen merkitystä. Jälkeenpäin kuulin, että ainoastaan yksi henkilö äänesti sääntöjä vastaan: Harri Hurme. Westerisen tuska Heikin tapaus ehkä ei ollut aivan niin paha kuin kuvittelin, vaikkakin pidän shakkiliittoa edelleen pääsyyllisenä hänen heikkoon esitykseensä. Harrin kertomus jättää edelleen paljon varaa arvailuille, mitä todella tapahtui ja miksi Heikille annettu selkeä lupaus petti ja erityisesti miksi siitä ilmoitettiin hänelle vasta viikkoa ennen SM-turnausta. Heikkihän esitti anomuksen saada antaa näyttönsä Venäjällä pelattavassa kv. turnauksessa huhtikuun valmennustilaisuudessa. En muista, että asiaan olisi silloin liittynyt mitään varauksia. Koska sellaisia kuitenkin keksittiin, asian olisi pitänyt olla selvä viimeistään seuraavaan viikonloppuun mennessä, jotta Heikki olisi voinut rauhassa valmistautua näytönpaikkaansa. Osoittaa suurta epäkunnioitusta suurmestaria kohtaan jättää tällainen asia viime tippaan. Eihän kukaan pysty viikossa kunnolla valmistautumaan tärkeään suljettuun turnaukseen. Ja olen aivan varma, että Heikki on pitänyt sitä jonkun tarkoituksellina haluna pudottaa hänet joukkueesta. Tällaisessa mielentilassa ei monikaan pelaaja pysty hyvään suoritukseen. Poikkeus on varmasti Joose Norri, joka olisi näin kohdeltuna näyttänyt voittamalla turnauksen. Nyt Joosea oli kohdeltu vain sen verran huonosti, että hänelle riitti näyttää mahtuvansa joukkueeseen halutessaan. Jos olisin itse ollut Heikin asemassa, olisin mennyt Venäjälle. Mainittakoon vielä pari faktaa, jotka eivät ole tämän tapauksen osalta tulleet aikaisemmin esiin. Valittanut pelaaja Kimmo Välkesalmi oli jo saanut Heikkiin nähden ansaitsematonta bonusta SM-97:stä, joten olisi voinut kuvitella, ettei hänellä olisi mitään valitusoikeutta Heikin pelaamisesta Venäjällä. Toisekseen, olin asettanut valmennuksen jatkamisen ehdoksi omalta osaltani, että Heikki saa pelata Venäjällä. Olenhan aina ollut sillä kannalla, että SM-turnauksen korostaminen kv. turnauksiin nähden on järjetöntä. Seminaarityyppisestä valmentautumisestakaan ei tahdo tulla mitään, kun pelaajat pian kamppailevat verisesti keskenään. Osallistuin toukokuun valmennustilaisuuteen - tosin jo valintasysteemin syyt ymmärtäneenä erittäin pitkin hampain, koska kukaan ei ollut kertonut, että Heikin tapauksessa on jotain epäselvää. Näin minut tavallaan petkutettiin valmistelemaan valmennustilaisuutta vasten tahtoani. Roiskuuko rapa? Harri syyttää minua loan roiskuttamisesta uuden puheenjohtajan niskaan. Näin ei ole laita, toinhan selvästi "syyllisen" nimen esiin eikä se ollut Rahkamo. On hyvin ymmärrettävää, että hän ei tuossa ensimmäisessä kokouksessaan tiennyt asioista vielä juuri mitään. Toivoa sopiikin, että tuollaiset tapaukset eivät enää pääse toistumaan. Tosin shakkiliitto muistuttaa tällä hetkellä hieman miestä, jonka toinen käsi tekee pahojaan, joita toinen yrittää paikata. Kädet eivät oikein tule toimeen keskenään ja pää seuraa hieman murheellisena vierestä, mutta sillä ei ole tahdonvoimaa puuttua asioihin. Jos olen oikein ymmärtänyt Harrin esittämät ehdotukset uusiksi maajoukkueen valintasäännöiksi, vaikuttavat ne parhailta, mitä liittojen yhdistymisen jälkeen on laadittu. Ne korostavat edelleen SM-turnauksia, mutta nyt on muuallakin menestymällä mahdollista päästä joukkueeseen. Monille SM-turnauksen ajankohta on huono. Valitettavasti en kovin helposti luota näin hyvien sääntöjen toteutuvan edellä mainituista ristiriidoista johtuen. Ylipäänsä ei kannata enää uskoa varauksetta mihinkään shakkiliiton esittämiin lupauksiin. Harri vihjaa myös, että Avoin Linja olisi levittänyt virheellisiä faktoja. Tämä varmaan pitääkin jossain määrin paikkaansa, koska lehteä on tehty huvin vuoksi ja faktojen tarkistaminen tuntuu työltä. Lehdellä on kuitenkin ollut useita kirjoittajia, joiden tavat vaihtelevat tässä suhteessa. Sitä paitsi erittäin monet asiat ovat mielipidekysymyksiä. Avoimessa Linjassa on korostunut pelaajien kanta, koska useimmat jutut ovat pelaajien kirjoittamia. Pelaajat puhuvat asioista keskenään, mutta pelaajien ja shakkijohtajien välinen keskusteluyhteys ei mielestäni kovin hyvin toimi. Voi myös kysyä, onko shakkiliiton tiedottaminen toiminut aina riitävällä tasolla. Ainakin sellaisista asioista liitto on yleensä hiiren hiljaa, mitä se häpeää. Ja tällaisiin asioihin Avoimessa Linjassa puututaan erityisen mielellään. Joissakin asioissa (turnaukset, SELO-listat) shakkiliiton tiedottaminen on taas aivan esimerkillistä.